lauantai 26. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kuteet

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ja kuteet. Japanissa joululahjojen sijaan lapsille jaetaan uutena vuotena rahaa. En vaihtarina olettanut saavani kolikkoakaan, mutta kuinka väärässä olinkaan. Rahaa suorastaan satoi syliini. Kiittelin ja kumartelin kohteliaasti saamistani pienistä kirjekuorista. Kotiin omaan huoneeseeni päästyäni aloin repimään kuoria auki ja leukani loksahti jonnekin lattian tienoille. Olin saanut japanilaisilta sukulaisiltani yhteensä lähes 300 euron arvosta yenejä. No mitä japanilaiset lapset ja nuoret näillä saamillaan rahoilla tekevät? No ryntäävät uuden vuoden alennuksiin tietenkin! Tulin japaniin kokemaan paikallisen lukiolaisen elämää. Suurista vastusteluistani huolimatta minun täytyä sopeutua paikillisiin tapoihin ja rynnätä kauppoihin alennusten metsästyksiin... Ketä oikein huijaan? Pompin ympäriinsä sormiani väännellen kuin kaniini kamoissa, odotellen että vieraat häipyvät ja pääsen sukeltamaan halpaan materiaan. Alla olevasta kuvasta näette yllättäen rikastuneen ja huoneessaan kaikessa hiljaisuudessa bailaavan iidan. Parissa tunnissa setelit vaihtuivat pehmeisiin kankaisiin ja ketjuihin, "nahkaan" ja niitteihin.
 
 
 








 
 










 

 

torstai 24. tammikuuta 2013

Yufuin


Rakkaat lukijani, pahoittelen blogihiljaisuuttani näinä viime viikkoina. Voin vain kuvitella tuskaanne kun klikkailette päivitä-nappulaa sivullani epätoivon kyyneleet virraten kasvoillanne; "miksei se jo kirjoita?!". Toivottavasti joku on vielä hengissä tammikuisen tuiverruksen jäljiltä, sillä nyt vihdoin ja viimein saatte postauksen! Tänään pääsette lukemaan vähän vanhempaa tarinaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö totta?
 (Syy hiljaisuuteen oli se, että blogger oli päättänyt kadotuttaa "lisää kuvia"-nappulan. Ja enhän minä nyt voi teille kullan murusille kuvatonta postausta lähettää! Kävin monen viikon ajan joka päivä ihan teidän vuoksenne katsomassa jospa nappula olisi tullut takaisin. Tänä iltana se hetki koitti! Yhtä mystisesti kuin nappula oli kadonnutkin, se ilmestyi takaisin!)

 
9.12. Yufuin

Aamulla aikainen herätys. Kyudo porukalla olimme lähdössä onseneista kuuluisaan kylään Yufuiniin nauttimaan herkullisesta ruoasta ja tietenkin kuumasta kylvystä. Matkatessamme junalla halki vuorien ja riisipeltojen, alkoi harmaalta taivaalta leijailla lumihiutaleita! Pieni Yufuin oli älyttömän kaunis kevyen lumipeitteen alla ja lumeen tottumattomat opettajani olivat aivan haltioissaan.

Saavuttuamme määränpäähämme pääsimme heti syömään ja kyllä sitä paljon syötiinkin. Vatsat ääriään myöten täyteen syötyämme lähdimme kävelemään ympäri Yufuinin pieniä tuliaispuoteja. Rahaa paloi ja lunta lensi, kenenkään niska ei säästynyt lumipalloilta.

Palasimme kylpylään rentoutumaan rotenburosta, eli ulkoilmassa olevasta kuumasta kylvystä. Viileä ilma, tulikuuma vesi, oi sitä tunnetta. Jää sauna toiseksi jos lähdetään rotenburoon vertaamaan!




 
 




 









 

 

junassa join paikallista limua

 
 
2.12. JLPT
 
Joulukuun alussa koitti päivä jolloin tein JLPT:n eli Japanese Language Proficiency Test. Tasot ovat viidestä yhteen, taso viisi helpoimpana. Itse tein neljännen tason kokeen. Ennen koetta opiskelin vähän ahkerammin kuin yleensä, eli avasin jopa oppikirjani. Uskon kokeen menneen ihan hyvin. En tule saamaan täysiä pisteitä, mutta tiedän päässeeni helposti läpi. Milloinkohan saadaan tulokset...?
Kuvassa poseeraa Sagan yliopiston pihalla väsynyt, monen tunnin kokeesta kunnialla selvinnyt Iida.




14.12. Maratooni

Joulukuun puolessa välissä koitti Arikon 10 kilometrin maratooni. Viikon aikana harjoittelimme tuota suoritusta varten joka päivä juosten vähän kauemmin. Ensin muutaman kerran urheilukentän ympäri ja lopulta viiden kilometrin pituinen lenkki.
Jos minut tietää yläasteelta, saattaa muistaa kuinka cooperin testi oli jotain täysin mahdotonta juosta. Olin varma että koulu joutuisi päivän jälkeen pystyttämään reitin alkupuoliskolle muistomerkin "tähän luhistui Iida, kaikkien rakastama vaihtari aka henna gaijin". Ylitin kuitenkin kaikkien ja erityisesti omat odotukseni juostessani maaliin ainakin lähes hengissä. Eikä siinä vielä kaikki! Kun tilaat heti, saat toisen kaupan päälle! Eikun.... oikeasti, voitteko uskoa, olin maalissa 33. Kaikista koulun noin 200 tytöstä olin 33. maalissa!! Juoksin 10 kilometriä vähän yli tunnissa. On selkeästi tuottanut tulosta päivittäinen pyöräily kouluun ja takaisin, joka onkin yhteensä juuri se 10 kilometriä. Sanokaa mitä sanotte, mutta olen juostuani ylpeä itsestäni!


maratoonin jälkeen parin kaverin kanssa mentiin koulun viereiseen ramen ravintolaan syömään. kyllä maistui urakan jälkeen hyvältä!

happyhappyjoyjoy, 10 kilometriä takana ja jalat kipeinä, mutta mieli korkella! jaksoin juosta, koska baby godzilla kädessä. kiitos suosikki opettajalleni!

Vähän yli viikon päästä kotiin paluu! Onko pakko?

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Huvipuistoilua

Eräänä marraskuisena viikonloppuna päätettiin okaasanin ja otoosanin kanssa lähteä muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan huvipuistoon.
 
Olin kovasti selitellyt kuinka rakastan vuoristoratoja, joten otoosan halusi omin silmin nähdä uskallanko nousta Jupiterin, jättimäisen vuoristoradan kyytiin. Oli aika hurjaa kyytiä ja totta kai se mentiin kädet ilmassa ja täyttä kurkkua kiljuen. Jouduin tosin nousemaan useimpiin laitteisiin yksin, sillä ne olivat liian "hurjia" japsiporukoilleni. :D
 
Jupiter oli hieno kokemus, mutta löysin puistosta vielä jotakin parempaa. "Baadoman" eli lintumies niminen laite oli täysin autio, ei kenelläkään riittänyt kantti siihen. Mutta täältäpä tuleekin sisukas suomalainen ja pitihän sitä "lentämään" päästä! Kyseinen kokemus maksoi rannekkeen lisäksi vielä 2000 yeniä eli noin 20 euroa, mutta olisin voinut maksaa enemmänkin! Valjaat puettiin päälle ja mut hinattiin 30 metrin korkeuteen, josta sitten itse narusta nykäisemällä ensin liiiiiiisin lähes suoraan alaspäin (kiljuin) ja lopulta jäin keinumaan vaijerin varassa noin viideksi minuutiksi, kunnes minut vedettiin maahan. Vähän niinkuin benji-hyppy, muttei kuitenkaan. Tämän jälkeen oli uskomaton fiilis ja hymy ylettyi melkein pään ympäri. Jos olisin ottanut enemmän rahaa mukaan, olisin lentänyt uudelleen! 





okaasanin kanssa jonotetaan sisään




ärsytti kun tuo putputti niin hitaasti eteenpäin vaikka painoi kuinka kaasua :'(




ylös, ylös, aina vain ylemmäs!



baadoman 30 metriä!

sama kuin lintsin spaceshot, mutta lällympi



lettuun käärittynä kermavaahtoa ja kokonainen juustokakun palanen! oli taivaallisen hyvää! mikä toi lapsi on mun takana..??


ylös mennään ratatiratati

ja alas tullaan viuuuuuuhh