Arkipäivät

Kirjoitan aina erityisistä tapahtumista tai jos olen käynyt jossain. Näiden päivien väliin kuitenkin mahtuu paaaljon niitä normaaleja arkipäiviä. Mitä silloin siis tarkalleen ottaen teen? Millaista koulussa on? Tässä se tulee!


Klo 07:00

Herätys! Ylös, ulos ja lenkille! Tai sitten ei. Kömmin sängystä pesulle ja aamupalalle, heitän koulupuvun päälle, sutaisen hieman puuteria naamaan ja voila! Suomessa menee se mukavat puoltoista tuntia laittautumiseen, mutta täällä lukuisten koulusääntöjen vuoksi aamulla valmistautumiseen menee alle puoli tuntia!


Klo 8:00

Jos sataa tai otoosan sattuu olemaan lähdössä samaan aikaan, saan usein autokyydin, mutta muuten lähes aina hyppään reippaana tyttönä pyörän selkään. Matka kouluun on noin 4,5 kilometriä ja pyörällä siihen menee noin 20-30 minuuttia, riippuen usein lämpötilasta. Suorastaan kidutusta 30 asteessa pyöräillä kouluun ja varsinkin koulusta kotiin. Jos lähtiessä näytti ihan hyvältä, kouluun päästessä on hiestä märkä, hiukset sekaisin ja naama punainen. Nice. Onneksi nyt on syksy ja meilkein viileä 24 astetta.


Klo 8:30

Koulu alkaa! Kun opettaja astuu luokkaan, joku oppilas aina huutaa "Ylös! Asento! Kumarra!". Ja sama kun tunti on ohi ja lisäksi kuorossa kiitetään opettajaa arigatou gozaimashita. Jokaisella luokalla on oma luokkahuone. Opettajat vaihtavat huonetta, eivät oppilaat. Poikkeuksena on design tunnit, liikunta ja science.

Koska en ymmärrä hölkäsen pöläystä jostain science ja yhteiskuntaoppi tai oikeastaan yhtään mistään tunneista, yleensä opiskelen itsekseni oppikirjoista jotka sain AFS:ltä. Tai vaihtoehtoisesti nukun pulpetilla. Japanissa se on ihan okei! Useinkin kolmasosa luokasta nukkuu pää pöydällä, toinen kolmasosa tuijottaa tyhjyyteen, piirtelee vihkoonsa tai lukee mangaa pulpetin alla ja loput saattavat jopa opiskella. Tällainen toiminta on erityisen yleistä iltapäivisin lounaan jälkeen tai viimeisellä tunnilla. Kyllä ne aamuisin opiskelee ahkerasti. Ainakin melkein. :D Ariko on tekninen koulu. Ei siellä paljoa lukuaineisiin panosteta.

Joka päivä on jonkin sortin designia. Meillä on viittä erilaista tuntia. 1. Maalaaminen, jota on myös eniten ja siihen panostateen kunnolla. 2. Piirtäminen. 3. Visual design eli tietokoneella muokataan kuvia ja harjoitellaan kaikkien eri työkalujen käyttöä. 4. product design, eli tehdään käsin joku tuote. Tällä hetkellä tehdään kippoa. 5. Markkinointi tai jotain sinne päin. :D

Täällä on huhtikuusta, koulun alusta lähtien käyty samaa lukujärjestystä. Hassua! Ei yhtään aineet vaihtuneet. Nämä opiskelevat täällä matikkaa, japania, englantia (how are you - tasoa), tiedettä, yhteiskuntaoppia, liikuntaa ja designia. Kamalan vähän aineita!

Kerran kuukaudessa on koulupukutarkistus. Liikuntasalissa käydään jokainen oppilas läpi ja katsotaan että kaikki on sääntöjen mukaan. Ei liian lyhyt hame, ei meikkiä, lakattuja kynsiä, värjättyjä hiuksia tai koruja. Nämä säännöt tuntuvat vielä ihan kohtuu järkeviltä, mutta sellaiset säännöt kuin "ei liian pitkiä kynsiä (eli ei sormenpään yli)" tai "symmetrinen hiusmalli" aiheuttaa tämmösessä länkkärissä aika paljon ihmetystä. (Saan omista kynsistäni aina palautetta...) Luokkalaiseni oli kerran innoissaan tullut kouluun uudessa hiusmallissa. Toinen puoli lyhyt polkkamalli ja toinen puoli viitisen senttiä lyhyempi. Oli oikein ylpeänä tyylikkäistä hiuksistaan, kunnes tarkastuksessa todettiin, ettei tämmöinen peli vetele ja tyttö joutui leikkaamaan hiuksensa uudestaan. O_O

kuvassa vielä keskeneräinen, valmiina se kimmeltää kuin tähtönen!

mun paikka!

ei ihan samaa tasoa kuin muiden upeat työt :D

väärinpäin oleva ramune-maalaus :D

Klo 12:45

Lounastauko. Japanilaisessa koulussa ei ole ruokalaa, vaan kaikki tuovat lounaslaatikon kotoa tai ostavat koulun kioskista leipää (=kermapullaa). Oma okaasan nousee aikaisin ylös tekemään jokaiselle lounaan, isälle töihin myös. Teidän iloksenne kuvasin parin päivän ajan obentoni.

 

 

 

Klo 15:05

Oppitunnit päättyvät ja oppilaat siivoavat koulun. Jokaisella on oma tehtävä, joka tietyin väliajoin vaihtuu. Tällä hetkellä olen kolmannessa paikassani, tietokoneluokassa pyyhkimässä näppiksiä. Sitä ennen olen ollut lakaisemassa kuvisluokan lattiaan ja erästä käytävän pätkää. Oppilaiden käyttäminen siivoojina on tosin aika tehotonta. Suurin osa käyttää enimmän osan aikaa jutellessa ja pelleillessä.



Klo 15:20

Short homeroom. Homeroom teacher höpöttää jotain ja sen jälkeen päästään kotiin. Tai harva lähtee kotiin vielä niin aikaisin. Neljältä alkaa koulunjälkeisaktiviteetti. Itse käyn vain kerran viikossa teeseremoniassa ja silloin tällöin valokuvausklubin kokoontumisessa, jossa ei tehdä mitään. Suurin osa kavereista viettää kaiken vapaa-aikansa koulun klubeissa. Myös viikonloppuisin.



Klo 16:00-17:00

Saavun kotiin, pesen lounasboksin ja kylpyammeen, jonka jälkeen saatan opiskella, piirtää, kirjoittaa, nukkua, katsoa televisiota, roikkua koneella tms. Ulos ei viitsi lähteä. Liian kuuma. Asun keskellä ei mitään, kaverit asuu kaukana ja on iltaan asti klubeissa. Lukiolaisten kotiintuloaika on kello kahdeksan paikkeilla.


Klo 18:00

Okaasan tulee kotiin. Jutellaan päivän tapahtumista ja joskus autan tekemään illallista jos tarvitsee apua. Keskiviikkoisin kuudelta alkaa kyudo. Japanilainen jousiammunta. Halusin vähän lisää jotain tekemistä ja mielellään japanin kulttuuriin liittyvää, joten päädyin kyudoon. Aluksi ajattelin että nyt pääsee kuntoilemaan, mutta osoittautuikin että laji on paljon enemmän taidetta kuin urheilua. Hitaat tarkat liikekuviot. Niitä harjoittelen. Viisi kuukautta on lyhyt aika ja voi olla etten koskaan pääse oikeasti ampumaan. Mutta ei se mitään. Kovin mielenkiintoista ja mieltä rentouttavaa puuhaa.

noin klo 19:00

Illallinen, jonka jälkeen tiistaisin ja perjantaisin lähden kumoniin, iltakouluun opiskelemaan japania. Pahuksen tylsää ja tehotonta se touhu. Mainostaa opetustaan "the most effective way to learn!". Joo ei toisiaankaan. Mutta saanpahan iltaisin jotain tekemistä ja kyllä sitä on tullut vähän jotain opittua. Kukaan ei siis opeta, vaan teen vain itsekseni samanlaisia helppoja tehtäviä sivutolkulla. Aluksi se oli kätevää hiraganojen muistamisen kannalta, mutta nykyään hiragana harjoitukset on todellakin turhia! Mutta olen hyvä vaihto-oppilas enkä valita. Vähän kyllä kyrsii se ettei kukaan kysynyt haluanko mennä kumoniin. Tottakai olisin vastannut että tottakai, mutta silti... Pitää katsoa sitä siltä näkökulmalta, että olen onnekas. Kumon on kuulemma todella kallis, mutta minun annetaan käydä siellä ilmaiseksi.

lahjoja koululle! salmiakki kuulemma maistuu ihan pyörän renkaalta...

ei liity mun koulunkäyntiin, mut yritin opettaa chikalle suomea :D

Loppu ilta menee useimmiten perheen kanssa jutellessa tai yhdessä telkkaria katsoessa. Sänkyyn painun kymmenen tai yhdentoista aikaan. Siinäpä se. Ja sama toistuu ja toistuu. Ihan mukavaa arkielämää, vaikka usein harmittaakin koulukavereiden kiireisyys. Sen takia olen ollut tasan kerran koko aikanani täällä ulkona kavereiden kanssa jos siskoa ei lasketa. Minkäs sille mahtaa. Tämä on Japani.

PONPONPON

Mitä mulle on tapahtunu täällä, ku kuuntelen tämmöstä. :'D
Ihan perus Japani meininkiä.

Urheilufestivaali

26.8. sunnuntai

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätettiin okaasanin kanssa lähteä johonkin ja lopulta valitsimme kohteeksemme akvaarion. Minimaaliset meduusat, kilpikonnat ja delfiinit olivat mielenkiintoisimpia otuksia. Delfiinishow oli aivan mahtava! Kyllä on viisaita eläimiä! Haluan lemmikkidelfiinin ja opettaisin sille temppuja.

27.8.-2.9.

Sunnuntaina 2.9. oli tiedossa jokavuotinen urheilufestivaali, joten edeltävä viikko oli pyhitetty harjoittelulle. Japanilaisissa hienoa on se, että kaikkeen panostetaan 120% ja yhteistyöllä kaikki saadaan hyvin hoidettua. En ihan osaa kuvitella, että Suomessa onnistuisi tuommoiset tapahtumat. Ketään ei kauheasti kiinnostaisi, eikä kukaan ottaisi mitään vakavasti.

Täällä kolmosluokkalaiset olivat koko kesän harjoitelleet tanssiin koreografiaa. Ja pitkä ja vaikea tanssi se olikin. Meni koko viikko viikonloppu mukaan lukien harjoittelussa. Itse olen siis design-osastolla ja Arikossa on viisi eri osastoa. Keramiikka, design, sähkö, mekaniikka1 ja mekaniikka2. Jokaisessa osastossa on luokka joka vuosiasteelta. Jokaisen osaston kolmoset tekivät ja opettivat nuoremmille tanssin, joka esitettiin festivaaleilla yleisölle. Viimeisenä harjoittelupäivänä lounastauon aikaan kolmosluokkalaiset ilmaantuivat meidän kakkosten luokkaan, kaikki vakavina ja yksi tyttö itki vuolaasti. Kyseinen tyttö meni luokan eteen ja kesti hetki ennen kuin pystyi puhumaan. Ensimmäinen ajatukseni oli "kuka on kuollut?". Kun tyttö aloitti puhumaan sanoi hän ensin designilaisten johtajan, kolmosluokkalaisen pojan nimen, jonka jälkeen taas piti paussin. Ajattelin heti "No hemmetti mitä sille on tapahtunu? Jäikö auton alle ja vähintäänki mursi jalkansa tai paljon pahempaa?". Ja mitä sieltä tulikaan. Kannustuspuhe. Selitti miten tämä on niiden viimeinen festivaali ikinä ja kuinka eivät tehneet kesälomalla mitään muuta kuin harjoittelivat tanssia jne. Tuli ihan puun takaa, mutta oli kyllä niin koskettava puhe että melkein itsekin aloin itkemään. :D

Lauantaina päivää ennen festivaaleja pystytettiin koko koulun voimin telttoja yleisölle ja uskokaa tai älkää nypittiin koko jättimäiseltä hiekkakentältä kaikki siellä täällä kasvavat ruohotupsut. Jokainen osasto oli maalannut about 4x6 metriset... taulut? seinämät? osastokyltin? Älyttömän upeita! Kaikki pistäneet parastaan! Sähköläiset olivat jopa omaan jättikylttiinsä laittaneet mangahahmon pään päälle vilkkuvia valoja. Kyltit pystytettiin pienten ylös nousevien katsomojen yläpuolelle. Jokaisella osastolla oli oma alue, jossa pystyi katsoa kilpailuja ja lepäämään. Kaikilla oli myös oman väriset paidat ja lippalakit. Design oli vihreä. Kätevästi bongasi aina satojen oppilaiden joukosta ne joita etsi.

Festivaalit lähtivät käyntiin marssilla. Jokainen osasto vuorollaan marssi kentän ympäri ja lopulta keskelle kenttää kohti yleisöä. Ja marssimistahan me harjoittelimme ja paljon. Polvi kunnolla ylös ja kädet heiluu hartioiden korkeudella. Onhan se ihan kiva juu marssia kenttää ympäri auringon paahteessa 35 asteessa. Opettajien ja rehtorin teltan kohdalla tehtiin aika paljon natsiviboja herättävä käsiliike. Rummutuksen tahdissa rivi kerrallaan nostettiin käsi suoraksi rinnan kautta telttaa kohti. Tuli niin mieleen ne mustavalkoiset filmit saksan armeijasta marssimassa ja tervehtimässä Aatua. :'D

Jokainen osallistui jonkinlaiseen kilpailuun. Itse olin mukana mukadessa, eli jonossa monen henkilön jalat sidottu yhteen ja pitää kaikkien samassa tahdissa juosta tai muuten helposti koko jono lentää nenälleen. Tietysti sähkö- ja mekaniikkaosastot pärjäsivät, koska pojat ja pitkät jalat, kun taas keramiikka ja design luokat ovat täynnä tyttöjä lyhyine jalkoineen. Voitettiin sentään keramiikkalaiset!

Viimeisenä vuorossa eri lajien kilpailujen jälkeen oli kaikkein odotetuin ja jännittävin. Viesti. Ja tietysti olin itse siinä mukana. Kun vaihtarilta kysytään jotain, ei vastaus koskaan ole "ei". Joten kuuden tunnin helteessä kituuntumisen ja sulamisen jälkeen patistettiin kentälle ja edessä häämötti kuolemantuomiolta vaikuttava 100 metrin taipale. Niin lyhyt kuin matka onkin, tuntui se yleisön edessä uupumuksesta jalat vetelinä ikuisuuden pituiselta. Kun vihdoin sain kapulan sysättyä seuraavalle, pettivät jalat alta välittömästi ja lensin rähmälleni maahan. Jotenkin pääsin sieltä ylös ja laahustin puolikuolleena takaisin designilaisten penkeille. En edes tiedä kuka voitti tai monesko designosasto lopulta oli. :D

Urheilufestivaalit ovat kulttuurifestivaalien kanssa vuoden kohokohtia ja kaikki panostivat täysillä ja olivat innoissaan mukana. Tunnelma tarttui ja vaikka en erityisemmin urheilusta pidä, oli kokemus aivan mahtava. Tanssin harjoittelu oli yllättävän hauskaa, ja koska koreografia oli "kulmikas" ei siinä tanssitaitoakaan kauheasti tarvinnut. :D Päivän jälkeen monet kolmoset itkivät, viimeinen undokai se kun oli heille. Oli itselläkin vähän haikea olo. Koko viikko harjoiteltu mahtavalla yhteishengellä. Ensimmäinen ja viimeinen undokai. Oli kyllä ihan parasta!



ja tämän kuvan jälkeen kamerasta loppui akku :D löydättekö ruskeahiuksisen?