Sinne se meni. Tokioon lähti lentokone ja huomenna Suomeen. En olisi ikinä uskonut, että viidessä kuukaudessa tulee näin läheiseksi. Vaikka ei paljon mistään edes puhuttu kun ei osattu samaa kieltä. Aina toivoin siskoa. Japanista sellaisen sain, mutta nyt elämä saman katon alla on ohi. Ison huoneenkin jaoimme, mutta nyt se on vain minun. Talosta tuli kumman hiljainen. Mahtaa kotosalla olla hieman tylsemmät 5 kuukautta edessä. Tuli aina "tapeltua" Chikan kanssa, niinkuin sisarukset nyt tekeekin. Leikillä ja kaikella rakkaudella haukuimme toisiamme tyhmäksi ja idiootiksi koko ajan. Ketä nyt sanon tyhmäksi? Ketä nyt pamautan pehmoleijonalla päin näköä? Enää ei tarvitse valittaa ettei saa unta kuumuuden takia, kun saa itse säätää ilmastointia miten haluaa. Miksei se tunnu voitolta? Talosta tuli selkeästi tyhjempi. Jotain erittäin oleellista puuttuu.
Viiden kuukauden jälkeen näemme Suomessa. Ehkä Chikako osaa jo suomea paljon. Viisi kuukautta menee nopeasti ja kohtahan sitä jo nähdään. Mutta silti. Tahdon siskoni takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti