27 päivää aikaa perehtyä Japanin populaarikulttuuriin

Monilla tulee Japanista ensimmäisenä mieleen anime ja manga (vaikka harvoin osaavat kertoa näiden kahden eron). Välillä ärsyttää kun jengi olettaa, että kaikki Japaniin vaihtoon lähtevät menevät sinne jonkun animen takia! "Ai sä oot näitä animetyyppejä?" kuulee joskus. Itse asiassa en animesta edes erityisemmin pidä. Mangaa tulee luettua joskus jos löydän jonkun erityisen hyvän sarjan.
 Japanilainen musiikkikaan ei erityisemmin iske, mutta olen yrittänyt tässä viime aikoina muuttaa asiaa. Siinä pelossa ettei japanilaisten nuorten kanssa keksi puhuttavaa, olen koittanut kuunnella, katsella ja lukea kaikkea japanilaista enemmän. Yhden yön käytin metsästäen japanilaisia bändejä joista voisin innostua. Kyllähän sitä muutamia löysi. Kun laitoin hostsiskolle viimeksi viestiä, kysyin jos hän voisi suositella jotain bändejä.
 Japanilaiset draamat uppoavat paremmin kuin anime. Animessa hahmot vinkuu ja kiljuu liikaa. :D Tai ehkä olen vain katsonut vääriä sarjoja ja leffoja...

 Näiden parissa olen siis kuluttanut aikaa viime viikkoina:

 

LIFE manga

Surullinenkin ja ainakin ajatuksia herättävä sarjakuva vakavasti koulukiusatusta tytöstä, joka taistelee kiusaamista vastaan. En lukenut tätä loppuun asti vaan kavoin internetin uumenista mangaan perustuvan draamasarjan ja katsoin sen. Draamasarja poikkesi vähän alkuperäisestä sarjakuvasta, se ei ollut ehkä ihan yhtä rankka. Tämä oli tosi hyvä molempina versioina, suosittelen! Draamasta kuva alla.

 

________________________________________________________

 Koukou kyoushi (high school teacher) draama
Kertoo tytöstä, joka rakastuu opettajaansa. Tosi söpö sarja, vähän surullinenkin. Ensimmäinen versio tästä tehtiin vuonna 1993 ja sen oon katsonut kokonaan. Uudemmassa versiossa (2003) henkilöt ovat eri ja tarina muutenkin. Uudemmasta oon katsonut vaan muutaman jakson tähän mennessä.

______________________________________________________________

Amelie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
Kirja kertoo belgialaisesta nuoresta naisesta, joka pääsee vuodeksi japanilaiseen yritykseen tulkiksi. Japanilaiset kuitenkin kohtelevat uutta työntekijäänsä halveksuen ja pikku hiljaa hän alenee aste asteelta vessan siivoojaksi. Alkoi vähän pelottaa tuo japanilaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin, mutta tuo sijoittui jonnekin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun vaiheille, joten ehkä suhtautuminen on muuttunut. Ja no.. kirjahan se vain on, toivottavasti ei mikään tositarina. :D Tuosta on ilmeisesti elokuvakin. Jos jostain sen löytäisin niin ehdottomasti haluaisin nähdä.

____________________________________________________________

 

Geishan muistelmat
Varmaan monille tuttu kirja/leffa. Näin elokuvan ensin ja nyt olen lukenut kirjan kahdesti, aloitin juuri kolmatta kertaa. Mielestäni tarina on uskomattoman ihana! Kertoo tytöstä, joka päätyy monen mutkan kautta geishaksi. Kirja on tässäkin tapauksessa elokuvaversiota parempi. Tosin näyttelijät Ziyi Zhang (Sayuri) ja Ken Watanabe (puheenjohtaja) olivat elokuvassa aivan upeita! Nyt tekee taas mieli katsoa tuo leffa. :3

____________________________________________________________

 

Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä

Tämä kirja oli ihan kohtalaisen hyvä. Kirja oli tosi lyhyt, enkä ihan tajunnut juonen pointtia, ei siinä semmoista tainnut oikein ollakaan. Lui niminen tyttö tapasi baarissa pojan nimelta Ama, jolla oli halkaistu kieli ja niinpä Luikin päätti hankkia sellaisen. Kielen halkaisun lisäksi Lui otti tatuoinnin ja Ama katosi, mutta sinänsä tässä vähän yli sata sivuisessa tarinassa ei tapahtunut mitään. Tässä kyllä vähän tutustuttiin Japanin alamaailmaan.

____________________________________________________________

Elfen Lied anime
Tämän katsomisesta on kulunut jo jonkin verran aikaa ja juoni on vähän unohtunut. Klooneja, verta ja suolenpätkiä, huumoria jne. Raakuudestaan huolimatta hauska ja joskus surullinenkin, lopussa varsinkin.

____________________________________________________________

NANA
Nanasta taisi ensin olla manga versio ja sen jälkeen elokuva ja anime. Manga on kyllä mahtava! Mitään mangasarjaa en ole lukenut loppuun asti paitsi tämän. Paljon huumoria ja upeita hahmoja. Kertoo kahdesta täysin erilaisesta Nanasta, jotka sattumalta tapaavat ja päätyvät asumaan yhdessä. Tässä tosin tapahtuu niin paljon kaikkea, etten jaksa selittää koko juonta. :D Leffakin oli ihan ok. Ihastuin tosin Nana Komatsun näyttelijän Mika Nakashiman lauluääneen ja olenkin paljon kuunnellut häntä.

____________________________________________________________

Mika Nakashima - Blood

Nana Kitade - Kibuo no Kakera

C.N Blue - I'm A Loner

oikeastaan tää on korealainen... O_o

Acid Black Cherry - Spell Magic

おやすみ!

33 päivää!

Jeii, mulla on ihana sisko! Laitoin pari päivää sitten viimeinkin sähköpostia perheelle! Kirjotin ensin isälle muutaman rivin jotain perus löpinää että kiva kun otitte mut perheeseenne ja odotan kovasti tapaamista jne. Mun sisko Chikako kuitenkin vastasi siihen viestiin, ehkä otoosan ei osaa yhtä hyvin englantia. :D Chikako vaikuttaa jotenki niin suloselta kun sen enkku on tosi kökköä, mutta se kuitenki viittii kirjotella mulle kaikenlaista. Se sano että voin kutsua sitä nimellä Chika. :3 Oli niin ihana kuulla että nekin odottaa mua kauheesti ja haluu tutustua muhun~!

 Sain tietää, että saatan olla jossain design kurssilla ja ainakin Chikakon kaverit käy samaa koulua. En ihan ymmärtäny sen viestistä että käykö se itsekin Arikoa... Kuulin myös että kuljen kouluun pyörällä! Matka kestää about puoli tuntia. Huh kesähelteillä taitaa tulla aika hiki... Mitenköhän talvella sitten kuljen kouluun? Kun Aritassa kuitenkin sataa talvisin vähän lunta. En olis millään uskonut, että niin etellässäkin tulisi lunta, mutta näin se vaan on! Nappasin kuvan koulun facebook-sivuilta (olisinkohan saanut...?) ja kyllä siellä aika valkoista on. :D

Viime päivinä on välillä päässä pyörähtäny ajatus, että mitä helvettiä mä oon menny tekemään?! Miten ihmeessä mä pärjään vieraassa paikassa vieraiden ihmisten keskellä ymmärtämättä muiden puheesta paljon mitään? Oh my alku varsinkin mahtaa olla haasteellista. Onneksi Chikako puhuu jonkin verran englantia. Helpottaahan tuo alkua vähän. Ja kun en koskaan ole ollut mikään übersosiaalinenkaan... A-p-u-a! Mutta toisaalta aika nopeasti pelko ja kauhu muuttuu järjettömäksi innostumiseksi ja oikein odotan kaikkia haasteita jotka täytyy selättää. Teen vaan parhaani, eipä sitä kai enempää voi pyytääkään. Koitan olla puhelias ja innostunut kaikesta ja vaikka mun japani ei kauheen pitkälle veny, koitan kuitenkin käyttää sitä niin paljon ku pystyn. Ja koko ajanhan siinäkin kehittyy. Kieltämättä vähän hirvittää, mutta samalla lasken sekunteja lähtöön. Ja kun vähän Chikakon kanssa jutellut, niin tuli kyllä niin ihanan tervetullut fiilis. En malta odottaa, että tapaan mun koko perheen! Ja pääsen siellä kouluun ja lahjon kaikki mun kavereiksi jakamalla muumitikkareita. :DD

Mutta nyt palaan takaisin livemochaan opiskelemaan lisää japania. Kyllä se siitä, ganbatte Iida!

pullahiiri

 Sunnuntain leipomishetken tulokset! Myönnettäköön ettei kovin kummosia ollut, mutta ehkäpä ensiyritykseksi ihan kelpo suoritus. :D Ihan hyvältä ne näyttää, mutta ei maistunut oikein miltään. Täytyy vielä vähän harjoitella ja ensi kerralla laittaa reilummin kanelia ~☆

44 päivää

Konbanwa!

Japani Japani Japani. Ei mun päässä muuta pyörikään. Viimeaikaisin ostos tuntu tuovan lähtöä paljon lähemmäs, nimittäin matkalaukku. Löyty sopivan kokonen edullisesti Aleksi 13 liikkeestä. Olisin kyllä halunnut jonku ihanan kirkkaan värisen, mutta ton muoto oli paras, joten se sitten otettiin. Tekisi niin mieli pakata jo. :D Ostettiin mulle myös miniläppäri, johon voin sitten tallettaa kuvia ja kirjoittaa blogia. Se on söpön valkoinen Samsungin N145.

 

Tänään oli kaunis talvipäivä joten kävin kaverini kanssa räpsimässä kuvia tuosta auringossa kimmeltävästä valkeudesta, joka on peittänyt kaiken alleen. Voin sitten näyttää niitä kuvia perheelle ja saavat ihmetellä tuota lumen määrää. :D Näin muuten viime yönä unta, että käyskenneltiin hostsiskoni Chikakon kanssa Aritan kauppakeskuksessa. Ei kyllä mitään hajua onko siinä pikkukaupungissa minkäänlaista ostoskeskusta. :D Haluisin jo niin kovasti tietää perheestä enemmän. Tiedän vain nimet ja iät. :/ Ehkä pitäisi laittaa heille sähköpostia..?

Tiistaina on enää äikän koe ja sitten alkaa ihana 6 viikon loma, kun en kerta kouluunkaan mene. Tai kyllähän tässä pitää englantia ja historiaa vähän opiskella kun niistä suoritan kurssit itsenäisesti, mutta eihän siinä isoa hommaa ole. Hmm huomenna voisi mennä luistelemaan ja sen jälkeen leipoa korvapuusteja. Täytyyhän mun oppia niitä tekemään, jotta voin perheelle Japanissa leipoa perisuomalaisia korvapuusteja!

44 päivää!