Sain tietää, että saatan olla jossain design kurssilla ja ainakin Chikakon kaverit käy samaa koulua. En ihan ymmärtäny sen viestistä että käykö se itsekin Arikoa... Kuulin myös että kuljen kouluun pyörällä! Matka kestää about puoli tuntia. Huh kesähelteillä taitaa tulla aika hiki... Mitenköhän talvella sitten kuljen kouluun? Kun Aritassa kuitenkin sataa talvisin vähän lunta. En olis millään uskonut, että niin etellässäkin tulisi lunta, mutta näin se vaan on! Nappasin kuvan koulun facebook-sivuilta (olisinkohan saanut...?) ja kyllä siellä aika valkoista on. :D
Viime päivinä on välillä päässä pyörähtäny ajatus, että mitä helvettiä mä oon menny tekemään?! Miten ihmeessä mä pärjään vieraassa paikassa vieraiden ihmisten keskellä ymmärtämättä muiden puheesta paljon mitään? Oh my alku varsinkin mahtaa olla haasteellista. Onneksi Chikako puhuu jonkin verran englantia. Helpottaahan tuo alkua vähän. Ja kun en koskaan ole ollut mikään übersosiaalinenkaan... A-p-u-a! Mutta toisaalta aika nopeasti pelko ja kauhu muuttuu järjettömäksi innostumiseksi ja oikein odotan kaikkia haasteita jotka täytyy selättää. Teen vaan parhaani, eipä sitä kai enempää voi pyytääkään. Koitan olla puhelias ja innostunut kaikesta ja vaikka mun japani ei kauheen pitkälle veny, koitan kuitenkin käyttää sitä niin paljon ku pystyn. Ja koko ajanhan siinäkin kehittyy. Kieltämättä vähän hirvittää, mutta samalla lasken sekunteja lähtöön. Ja kun vähän Chikakon kanssa jutellut, niin tuli kyllä niin ihanan tervetullut fiilis. En malta odottaa, että tapaan mun koko perheen! Ja pääsen siellä kouluun ja lahjon kaikki mun kavereiksi jakamalla muumitikkareita. :DD
Mutta nyt palaan takaisin livemochaan opiskelemaan lisää japania. Kyllä se siitä, ganbatte Iida!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti