Muumit, Hippo ja sexy seventeen

2.5. keskiviikko

Keskiviikkona suunnattiin jälleen kerran keramiikkamarkkinoille, tällä kertaa AFS porukan kanssa ja Hasamiin Aritan sijasta. Kierreltiin miljoonien kippojen keskellä hongkongilaisen Linuksen kanssa. Lompakkoani hitusen kevensi neljä kaunista suomen värein koristeltua lautasta. Söin tuommoisen erityisen maukkaan mustekalankin. Kuolen Suomessa nälkään kun ei ruoka siellä ole mitään verrattuna siihen mitä täällä saa mutustaa joka päivä. :D

3.5. torstai

Fukuoka! Herätys aikaisin ja junalle Chikakon kanssa. Kahden tunnin matka ei haitannut kun näin jo sieluni silmin ostosparatiisin. Tavaraa kaikkialla..... Kyllähän sitä tavaraa olikin, huhhuh. Yhteen ostoskeskuksen kerrokseen olisi mahtunut kaikki helsingin vaatekaupat. Suu auki loksahtaneena katselin infotaulua keskuksen ulkopuolella. 8 kerrosta. Fashion, fashion, fashion, fashion, fashion, fashion, fashion, fashion & restaurant. Olin haljeta innostuksesta. Mutta kuinka ollakaan, kahdeksan kerroksen jälkeen, kävelin ulos tyhjin käsin. Joka ikinen kauppa pursusi vaaleanpunaista kukkahörhelöä ja rusetteja. Kaikki oli niin oksettavan kawaiita. Tummia värejä ja rock 'n' roll asennetta ei missään. Pidin aina japanilaista pukeutumistyyliä ihanana ja söpönä ja sitähän se onkin, mutta tuona päivänä se ärsytti. Olin haljeta epätoivosta. Fukuokaan asti raahautunut ja ei yhtäkään itselleni sopivaa kauppaa tullut eteen.

Unohdin kaupat hetkeksi kun löysimme muumi kahvilan! Hauska kokemus! Suomalaista ruokaa, suomalaista humppaa soi kaiuttimista ja suomen kieltä luki seinällä ja ruokalistoissa. Paikka oli ilmeisen suosittu. Sinne oli 40 minuutin jono. Go Muumit!!

Ruoan jälkeen taas metsästämään kauppoja. Nyt olin päättänyt, että jos löydän jotain vähänkin kivaa, ostan sen. Huolimatta vaikka se olisi 1000 yeniä kalliimpi kuin toivoisin tai jos ajattelisin turmiollisesti, että jossain sattaisi ehkä olla joku vähän kivempi. Chikan paikallinen kaveri ilmaantui oppaaksemme ja lopulta löytyi kuin löytyikin ostettavaa ja olin onnellinen ettei tarvinnut palata kotiin ihan tyhjin käsin. Matka sinne ja takaisin kun ei ole mikään ihan halpa. Oli kuitenkin hyvä päivä!

14.5. maanantai

Hyvää syntymäpäivää minä! Hyvästi sweet sixteen! Paras päivä ikinä! Koulussa sateli onnentoivotuksia ja lahjoja! Ihmettelin siivouksen jälkeen hidasta kävelytahtiamme, kun Kanakon ja Chikakon kanssa kuljettiin kohti luokkaa. Näin jälkeenpäin tuntuu ihmeelliseltä etten tajunnut mitään! Kun saavuin luokkaan, suuni loksahti polviin asti auki. Koko luokka alkoi laulamaan, liitutaululla luki happy birthday, I love you Iida! ja kaverini ojensi ison kortin johon kaikki olivat kirjoittaneet pienen viestin ja nimensä ja toinen kantoi kakkua, jossa paloivat kynttilät. Puhalsin kynttilät ja kaikki hurrasivat ja huusivat 'speech! speech!', joten höpötin jotain ihan randomia saaden kaikki nauramaan. Suloisia. ;_;

Kotona odotti myös kakku ja lahjoja. Paras tai ainakin tarpeellisin oli pieni pyyhe, joka pysyy kosteana ja kylmänä tuntikausia. Sille on käyttöä kesällä! Olen nyt jo ihan puhki poikki ja hiestä märkä kun pyöräilen kouluun sen about 5 kilometriä 25 asteen helteessä. Kauhulla odotan sitä 35 astetta.
Otoosan lupasi lahjaksi vielä yukatan! Hihii olen niin innoissani! Japanilaista kulttuuria! Synttäreitä vähän pilasi tosin aivan järkyttävä migreeni illalla ja jatkui vielä seuraavana päivänäkin. Inhottavaa...


19.5. lauantai

Lauantaina nukuin pitkään. Oltiin myöhään katsottu ensimmäistä Potter-leffaa. Chikan mielestä se oli kamalan pelottava enkä voinut pidättää naurua kun Chika peitti kasvot käsillään peikko-kohtauksen aikana. Chika-raukka joutui aamulla nousemaan taas ennen seitsemää koulun takia. Lauantaina! Ihan sekoa...

Iltapäivällä lähdettiin johonkin vaihto-oppilaiden kokoontumiseen. Ei ollut mitään tekemistä AFS:n kanssa, vaan joku ihan ihme Hippo juttu... Okaasanin joku kaveri oli pyytänyt meitä sinne. Ihmetykseni oli suuri kun pääsimme paikalle. Mitä teimme? Leikimme lasten leikkejä. Puolet siellä kyllä oli aika pieniä, monia alle 5 vuotiaita, mutta meni kyllä vähän ohi miten se liittyi vaihto-oppiluuteen mitenkään. Siellä oli myös kaksi amerikkalaista yliopistovaihtaria, joiden kanssa juttelin paljonkin. Hekin olivat siellä ensimmäistä kertaa. Heillä taisi olla sama tunne kuin minulla, että meidät oli huijattu sinne väärin perustein. Toinen kysyi epäuskoisena minulta käynkö täällä joka viikko. Tai siis oikeasti. Siinä ei ollut järjen hiventäkään. Leikittiin joitain ihan älyvapaita leikkejä, joissa potkittiin toisia ja kun osui niin piti pelata kivi-paperi-sakset peliä.

Kun lähdimme sieltä (luojan kiitos etuajassa) kaikki yli-innokkaat vetäjät huutelivat että nähdään ensi kerralla. Onko pakko?! Okaasan myönsi että se oli ihan sekoa, mutta koska hänen kaverinsa oli niin innoissaan suomalaisvaihtarista, on minun pakko mennä sinne ainakin silloin tällöin...

20.5. sunnuntai

Koulupäivä, mutta tosi yankeena (=pahis) menin okaasanin, chikakon ja chikan kaverin kanssa shoppailemaan Sagaan. Ostin kesäkengät, vähän vaatteita taas ja pyörähdettiin purikurassakin. Söin yakisoba okonomiyakia om nom.


Tuli tässä mieleen yksi hauska juttu, joka todistaa kuinka pienessä paikassa asun. Olin koulun jälkeen menossa kauppaan ja juuri pysäköimässä pyörääni kun joku mies käveli ohi. Vilkaisi minua ensin normaalisti kerran, mutta sitten huudahti yllättyneenä ja kääntyi uudestaan tuijottamaan. Hetken ajan tuijotti tiiviisti kasvojani ja huusi sitten epäuskoisena "Gaijin desu ka?!" eli oletko ulkomaalainen. Naurua pidätellen myönsin olevani ulkomaalainen ja mies kyseli sitten että mistä tulen ja mitä täällä oikein teen. :DD Ei ole pieni paikka ei.