Matoraukat

22-24.5. ti-to

Koeviikko. Muut opiskelevat ahkerasti ja kärsivät koetilaisuuksissa kun minä istun kirjastossa opiskelemassa vähemmän ahkerasti (=luen harry potteria) ja siemailemassa persikkamaitoa. Tein minäkin tosin yhden kokeen, englannin. Mielestäni siinä ei ollut mitään järkeä. Ainoastaan piti täyttää puuttuvia sanoja kappaleista mitä käytiin kirjasta läpi. Eli kokeeseen riittää kun opiskelee kappaleet sanatarkkaan ulkoa. Mutta eihän siinä opi hyödyntämään ja soveltamaan opittuja sanoja? Se oli kyllä aika helppo koe, Suomen ala-asteen tasoa ja sain tehtyä sen viidessä minuutissa. :D

Oli ihan mukavaa vaihtelua päästä kotiin aikasemmin, vaikka koulusta nautinkin. Keskiviikkona oli koulun perustamisen vuosipäivä, joten seremonia oli paikallaan. Joku opettaja kaikkien suureksi iloksi piti puolentoistatunnin puheen, josta en ymmärtänyt mitään. Tai ehkä olisin ymmärtänyt, en tiedä, en kuunnellut. :D Olen oppinut pää pystyssä nukkumisen jalon taidon. Ei kovin mukava asento torkkua, mutta enpähän saa kirjasta päähäni, kuten ne onnettomat jotka antavat päänsä nuokkua. Tosin opettajat eivät näyttäneet kovin hyvää esimerkkiä. Monen pää nuokkui ihan samalla tavalla kuin oppilaiden ja yksi ihan selkeästi seinää vasten nukkui.

26.5. lauantai

Fukuokaan taas, mutta tällä kertaa ei shoppailemaan. Okaasanin veljen muksuilla oli koulussa urheilu festivaalit, joita menimme yhdessä okaasanin ja obaasanin kanssa katsomaan. Chikako olisi tullut myös, mutta kärsi kamalasta flunssasta.

Ohjelmaa oli jos jonkinlaista. Kilpailuja ja esityksiä yms. Kerran pääsi yleisökin kilpailemaan ja tietysti mut työnnettiin mukaan. Ideana oli heittää jotain palloja koriin, enemmän kuin vastapuolen pelaajat. En saanut yhtäkään osumaan. :D Okaasan otti kuvia, mutta veljensä kameralla, joten ette saa nyt nähdä kuinka sählään kentällä. :D

Syötiin myös lounas paikan päällä. Kaikki oli tehneet mukaan ruokaa ja huhhuh! oli taas niin älyttömän hyvää!

27.5. sunnuntai

Sunnuntaina suunnattiin otoosanin ja ojiisanin (isoisä) kanssa kalaan! Kun saivat kuulla että tykkään kalastamisesta niin päättivät viedä merelle. Oli kyllä tosi hauska päivä! Olivat vaikuttuneita kun osasin heittää virvelillä. :D Oli kyllä vähän kumma juttu ettei siellä lutakossa näyttänyt olevan isoja kaloja ollenkaan. Nämä ihan onnessaan vetelivät sieltä ylös kymmenen sentin pituisia sinttejä, jotka itse olisin heittänyt takaisin veteen.

Oli kyllä tosi hieno kokemus käydä kalastamassa japanilaisittain. Maisemat olivat upeita, niin erilaisia kuin Suomessa. Kalat olivat erilaisia ja jotkut tosi värikkäitäkin ja vielä kalastustyylikin oli vähän erilainen. Laitettiin monta matoa koukkuihin ja heiteltiin niitä. Mato raukat. Ensin menettävät puolet ruumiistaan kun katkotaan lyhyemmiksi, sitten tungetaan koukku mahaan ja annetaan kunnon ilmalento ja lässähdys veteen. Ellei matoparat siihen kuolleet niin sitten hukkuivat (voiko madot hukkua?) tai joutuivat kalan suuhun. Kurja elämä, mutta kai ne ymmärtää että olivat osana suurempaa merkitystä varten; iidan hauskanpito. Kyllä ne ymmärtää.
 Oli tosiaan mukava päivä ja hyvien muistojen lisäksi siitä jäi herkullinen ateria ja palanut iho...