Hyvästi Suomi

Tai oikeastaan näkemiin, kyllähän sieltä takaisinkin tullaan ja sekin hetki koittaa yllättävän nopeasti, niin kaikki sanovat. Ja niin sitä ystäviäkin lohdutellaan. Eilen sanoin heipat lopuille ihanille ystävilleni ja vihdoin sitä jo tajusi vähän, että tässä ollaan ihan oikeasti lähdössä. Kyllähän sitä itkettiin ja koitettiin vaan venyttää ja venyttää lähtöä. Ihanaiset olette rakkaita, tulee ikävä! <3
 Miten kestän kun pitää hyvästellä perhe? Nyt sitä vasta tajuaa kuinka rankkaa tämä oikeastaan on. Voisihan se olla mukavampi jos hymyssä suin iloisina erkaannuttaisiin, mutta mahtaakohan onnistua...

Laukut on pakattu ja luulisin olevani valmis lähtöön. Kaikki on niin sekavaa, kuin unessa. Nyt se kuitenkin on painunut ymmärrykseeni, että en tosiaan näe näitä ihmisiä vähään aikaan. Ajatus saa palan kurkkuuni. Tämä on kuitenkin unelmani ja palan halusta päästä kokemaan kaiken. Myös ne surkeat hetket. Aika vain katosi. Äskenhän olimme muiden vaihtareiden kanssa orientaatioleirillä. Tämä on hullua! Mutta kyllä mä pärjään, älkää huoliko. :)

Parin tunnin päästä lähdetään jo kentälle. Ihana nähdä muita vaihtareita ja jakaa samat tunteet. En tiedä milloin pääsen taas kirjoittamaan tänne, mutta Japanin puolella kuitenkin. Nähdään ensi vuonna!