Mitäköhän tässä on tapahtunut viime aikoina? Päivät vain katoavat! Tuntuu kuin istuisin luotijunassa ja katselen ikkunasta miten päivät kiitävät ohitseni ja aika valuu käsistä vaikka kuinka yritän pitää siitä kiinni. Viikko sitten perjantaina juhlittiin muutamien parhaiden ystävieni kanssa lähtöäni. Jee, bileet pystyy, vihdoin se lähtee pois jaloista! Noei... :D Seuraavana aamuna (hiukan ryytyneinä) lähdimme tuijottamaan elukoita korkeasaareen, kuten pieninä aina ruukattiin! En muistanutkaan kuinka hauskaa eläinten katselu voi olla. :D Oli loistava idea lähteä sinne, vaikka köhöm omani olikin....
Tällä viikolla sain vihdoin kaikki koulujutut hoidettua! Enkun ja hissan kokeet meni luultavasti ihan kohtalaisen hyvin ja sain kuin sainkin kirjoitettua analyysin siitä naisten historia -kirjasta, otsikkoni oli "Miesten maailma – nainen hiljaisena vaikuttajana". Otsikko on mielestäni aika tyylikäs vaikka itse sanonkin, mutta en ole ihan varma liittyykö se täysin kirjan sisältöön... Luotan siihen ettei historian opettajani koskaan eksy tälle sivulle ja paljastan teille lukeneeni kirjasta vain johdannon. :D hups...
Miten muka nyt voisin keskittyä naisten historiaan kun mielessä on niin paljon muuta? Maanantaina kivuliaan hammaslääkärin lisäksi kävin hakemassa viisumini Japanin suurlähetystöstä! Kaikki ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan, jumituin nimittäin hissiin... Syy ei ollut minun! Samassa rakennuksessa on ilmeisesti muitakin suurlähetystöjä, joten turvajärjestelmät olivat hieman korkeampaa tasoa. (Jouduin kulkemaan metallinpaljastimen läpi o_o') Aulan vahtimestari painoi jotain nappia, jotta hissi toimisi minulle, mutta toisessa kerroksessa joku mies tuli hissiin ja jäi kolmosessa pois, joten arvatkaa vain, hissi luuli ettei siellä enää ollut ketään, joten se ei avannut minulle ovia eikä päästänyt viidenteen kerrokseen. Aikani tuskailin, että mitä ihmettä teen ja miten pääsen pois. Naureskelin kuumassa ahtaassa tilassa itselleni, juutuin hissiin! Mutta sitten urpo tajusi, että eiköhän hissillä pääse takaisin ensimmäiseen kerrokseen ja niinhän sillä pääsikin. Olipahan episodi, mutta lopulta sain kuin sainkin viisumini. Muuttoilmoituksenkin olen saanut lähetettyä maistraattiin. Pelottaa että olen unohtanut jotain tosi oleellista ja kentällä mulle sanotaan että turha luulo, et pääse yhtään mihinkään.
Kolme päivää. Oikeasti, mitä ihmettä! On lohduttavaa lukea muiden vaihtareiden juttuja ja tietää, etten ole ainoa joka on ihan sekaisin. Tuntuu niin oudolta. Tavallaan ei jännitä, mutta on sellainen jännä olo. Pitäisi kohta alkaa pakatakin jo. Yritän olla stressaamatta siitä. En ole tosiaankaan pakkaamassa koko vuodeksi. Jos jotain tarvitsen, mutta en tajunnut ottaa mukaan, voin hyvin ostaa sen sieltä. Tänään tein viimeisiä ostoksia ja ostin mm. perheelle salmiakkia, mutta ahmatti-iida päätti että täytyyhän niitä ensin koemaistaa että ne varmasti kelpaavat. Joten... täytyy ostaa uusi rasia.
Sunnuntaina meille tulee sukulaisia ja kummisetä ja muita kivoja ihmisiä ja kai ne on sitten jotkut mun jäähyväisjuhlat. Maanantaina viimeiset mahdollisuudet nähdä ystäviä, mahtaakohan itku tulla? Ja sitten onkin jo tiistai.... Lento tosiaan lähtee klo 17:20 kohti Tokiota. Ymmärtääkseni vietämme yön siellä ja seuraavana päivänä bussilla Osakaan, pari päivää siellä ja luultavasti viikonloppuna lennän ehkäpä Fukuokan kentälle, jossa olettaisin perheen olevan vastassa. Sitten edessä onkin automatka Aritaan. Mitenköhän sekin oikein menee? Istun autossa vieraiden ihmisten kanssa, joiden luona asun seuraavan vuoden, enkä varmaan tajua paljon mitään heidän puheestaan. Onpahan siinä automatka. Mutta en siltikään malta odottaa! Otoosan kysyi jo mitä haluan syödä ensimmäisenä iltana. Söpöä! Taitavat olla ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Toivottavasti. :) Vastasin, että haluan sitä mikä on heidän suosikkiaan. Toivottavasti ei ole nattoa. En ikinä koskaan uskalla maistaa nattoa. Tietämättömät googlatkaa.
Nyt alan keräämään kasaan tavaroita jotka pakkaan mukaan! Tämä on hullua! olenko maininnut sen jo? Huh... oyasuminasai vaan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti