Aika lentää. Kuin yksisarvinen. Pinkki sellainen. Eli nopeammin kuin tuuli! Miten tähän on päädytty? Kaksi viikkoa!? Kaksi viikkoa! Tuntuu, että nyt kuuluisi jo panikoida, mutta kaikki tämä tuntuu niin epätodelliselta etten pysty. Olen oikeasti lähdössä Japaniin. Vuosien odotus on ohi, mutta se ei painu kallooni. Tämä ei tunnu yhtään sen todellisemmalta kuin ajatus, että kissani ei joskus ole ollut lihava, mutta molemmat ovat totta. Jatkuvasti multa kysytään, että jännittääkö jo? Vastaan, että totta kai, jännittää ja kamalasti, koska tuntuu siltä kuin niin kuuluisi tuntea ja sanoa. Välillä yritän psyykata itseäni sekoamaan ajatuksesta että olen oikeasti kohta lähdössä, mutta se ei toimi, koska en tajua sitä. Liian suurta käsiteltäväksi pienelle päälleni.
On kauheasti tekemistä ja kamalan vähän aikaa. Tajusin vasta nyt, ettei niin sanottu lomani jatku ikuisesti, vaan on oikeastaan ohi jo. Varsinkin, koska viime viikot olen tosiaankin käyttänyt enimmäkseen lomailuun, mitä ei pitänyt tehdä, sillä työtä riittää. Ja tapani mukaan, miten voisinkaan yhtäkkiä muuttua, jätän kaiken viime hetkille. Nyt vain on pieni muutos normaaliin; ei ole mahdollista luisua deadlinen yli. Olen toki vapaina päivinäni tehnyt kouluhommia, mutta myös elänyt jatkuvasti ajatuksessa, että aikaa kyllä on eikä tarvitse stressata ja kiirehtiä turhaan. Kuinka väärässä olinkaan! Nyt juuri suurin ongelmani on historian kurssiin liittyvän kirjan lukeminen. Ajattelin, että homma on helppo, sillä hissa on lempiaineeni ja nautin sen lukemisesta. Mutta taisin valita väärän kirjan... Aihe sinänsä kuullostaa mielenkiintoiselta; naisten historia. Valitettavasti kuitenkin huomasin tekstin olevan kuivaakin kuivempaa, joten lukeminen on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Liikaa tekemistä, mutta en silti tee mitään! Nyt alkaa armoton työskentely! Saatte iskeä mua kuonoon jos en ole tän viikon aikana hoitanut kaikkea pois alta!
Olenko universumin ainoa vaihtari joka ei panikoi näin lähellä lähtöä? Haluan panikoida! Haluan pyörtyä jännityksestä! Saisinpahan puhtia tehdä töitä. En oikeasti tajua tätä. En tajua lähtöä!! Tajuatteko te?
Et oo ainoa! Mäkään en tajua millään. Ihan niinku en tuntis mitään ja kuvittelen vaan että 2 viikon päästä kaikkii jatkuu normaalisti :DD:D ehkä sitten lentokentällä..
VastaaPoistaEn mäkään osaa panikoida koska en tajua sitä myöskään että kohta tulee lähtö. Sitten kun oikeesti nään kaikkia viimisen kerran niin varmaan en saa henkeä :D ja nimenomaan lentokentällä, saadaan kaikki kattoa toistemme tunnevuoristoratoja.
VastaaPoistaJa mulla on jotenki sillain ku on kans jotain kouluhommia vielä jne niin en yhtään jaksais tehdä niitä kun oon jo niin lähössä, tuntuu että ne ei enää kuulu mulle tai sillain jännästi XD ku ei oo koulussakaan ollu pitkään aikaan
ps. ihana musiikki <3
Sama ku muilla, nii ei mullakaa oo pahinta paniikkia iskeny vielä:-D eiköhän se sit viimestää siel lentokentäl varmaa haha!
VastaaPoistaHyvä tietää etten oo ainoa! :D
VastaaPoistaHitto, olen itse ollut aivan täysin samanlainen viime viikkojen ajan. On tullut vain lomailtua ja sitten jotenkin kummallisesti eilen heräsin siihen, että oikeasti lähtö on kahden viikon päästä ja en ole tehnyt mitään. Nyt on kauhea tuli ja pelko takapuolessa kun pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta jatkan yhä lomailua. Hups? :D Ensi viikosta tulee _kiireinen_ sanan varsinaisessa merkityksessä..
VastaaPoistaHuolimatta tästä kaikesta en oikeasti tajua, että lähtö on aivan kohtra ja lähtö tarkoittaa Suomesta vuodeksi pois menemistä. Ehkä sen tajuaa sitten kun menee Japanin päässä käymään koululla tai jotain?
Saat luvan päivittää ahkerasti Japanissa! Kuulumiset ja kuvia paljon, me halutaan tietää miten sulla menee siellä sit!(:
VastaaPoistaYritän kyllä, mahdollisimman usein! :)
Poistano mä kyllä tajuan ja sen tiiätki kun oon hokenu sitä sulle tässä viimeaikoina :P ja kiitos päivän nauruista! :D on luovaa saada ujutettua sun lihava kissa tähän aiheeseen :DDDD
VastaaPoistaeikös olekin! :D
Poista