Kippoja ja AFS partyt

Ensin läjä kuvia siitä päivästä kun olin Shinon kanssa syömässä ja Karatsun linnassa. Sen päivän kirjoitus löytyy jostain aiemmista postauksista.

aina niin edustava......

 

21-22.4. viikonloppu

Lauantaina oli AFS:n järjestämä welcome party. Ihanaa ruokaa ja mukavia ihmisiä! Siellä oli Nagasaki chapterin työntekijöitä ja tulevia vaihtareita ja heidän perheenjäseniään. Olisikohan meitä ollut parikymmentä. Minä ja Linus, Hongkongilainen poika, oltiin juhlien keskipiste ja pidimme pienet puheet. Kun oltiin syöty, mentiin taas mikrofonin taakse ja meiltä kysyttiin kysymyksiä. Linus vieressäni tulkkasi minulle mitä he kysyivät, mutta en koskaan oikeastaan ymmärtänyt, vastasin vain jotain ja joskus kuuntelijoiden hämmentyneistä ilmeistä tajusin etten ollut tosiaankaan ymmärtänyt kysymystä. Mutta ei se mitään, tunnelma oli tosi rento ja kaikilla oli hauskaa, vaikka välillä oli hankala saada ääntä kuuluviin, sillä viereisessä huoneessa, ohuen paperisermin takana oli aika kovaääniset juhlat. Olimme siis jossain kylpyläkeskuksessa. Joku pyysi meitä laulamaan, joten oli pakko heittää ujous romukoppaan ja vetäisin oikein komeasti ja matalalta maammelaulun. :D Ensimmäisen lauseen jälkeen tosin unohdin sanat ja kaikki nauroivat vedet silmissä, olin sanonut että se on finlands nation song. :D Mutta uusi yritys ja hyvin meni.

Juhlan jälkeen en lähtenytkään okaasanin kanssa kotiin, vaan edessä oli sleepover with Emi, mun AFS:n liason person. Oli ihanaa puhua englantia ja juttelin myös paljon Emin amerikkalaisen miehen kanssa, joka on aivan mahtava tyyppi. Ja tuntui myös mukavalta jutella jonkun kanssa, joka ei ole japanilainen ja tietää millaista on olla ulkomaalaisena japanissa.

Sunnuntaina menimme buffetravintolaan syömään Emin ja hänen miehensä kanssa. Ruoka oli ihanaa, mitenkäs muutenkaan. Sen jälkeen suuntasimme kohti Nagasakia ja pääsin ensimmäistä kertaa kaupoille! Mutta arvatkaa kuka idiootti oli unohtanut lompakon kotiin? Emi sanoi, että jos löydän jotain kivaa, hän ostaa sen minulle synttärilahjaksi. Täytän toukokuussa seitsemäntoista jee! En kuitenkaan löytänyt mitään, koska kaikki sen ostoskeskuksen kaupat olivat juuri sitä japanilaista söpöä pitsi röyhelö kukkakuvio tyyliä. Ei siis ihan mulle sopiva. Miksei täällä ole mustaa missään? Missä on niitit ja nahkatakit?? Thank god torstaina pääsen kunnolla shoppailemaan, ensimmäistä kertaa. Lähdemme nimittäin Chikan kanssa Fukuokaan! Aasian muodin keskus! Hallelujah!

Seuraava viikko kului koulussa. Tulin illalla väsyneenä kotiin, saatoin nukkua päiväunet, söin illallista, menin kylpyyn ja nukkumaan. Eli ei mitään kovin ihmeellistä, mutta mukavaa arkea. Koulussa liityin valokuvaus klubiin ja luultavasti vielä tee seremoniaankin, sillä valokuvaus on ns. ghost club, eli eivät tapaa säännöllisesti. Tee seremonian ansiosta pääsen bunkasain (kulttuurifestivaalin) aikaan käyttämään kimonoa!

Tällä viikolla täällä on golden week eli useita juhlapäiviä putkeen, koulua ei ole. Tosin kaikki saavat kauhean kasan läksyjä lomaksi. Onneksi minä en! :D En tee koulussa oikein mitään, kun en tajua mitään. Golden weekin tiistiana menen auttamaan Shinoa myymään ilmeisesti hänen isänsä keramiikkatöitä. Mainitsen vielä, jos joku on unohtanut, että Arita on totaalinen keramiikkakippokylä. Täällä on kippokauppoja kymmenen metrin välein. Ja golden weekin aikaan täällä on suuret keramiikkafestivaalit ja tämä kyläpahanen täyttyy ihmisistä jotka janoavat kippoja. Keskiviikkona on AFS meeting. Tietysti multa on mennyt ihan ohi, että mitä me oikeastaan tehdään, mutta eiköhän siitä kivaa tule. Mun täytyy keskiviikoksi palauttaa mun chapter leaderille semmoinen kysely minkä ne antoi welcome partyissä. Mun ja Linuksen naamat ja vastaukset läntätään johonkin chapterin lehteen. :D

käytiin okaasanin kanssa jossain temppelissä

sain ennustuksen ja lappunen ilmoitti että olen erittäin onnekas ja tulevaisuus näyttää hyvältä! :D

keramiikka festivaali



Seuraavaksi kirjoitan golden weekin tapahtumista ja voisin joku kerta kirjoittaa enemmän koulupäivistäni ja yritän joku päivä raahata kameran kouluun niin saatte vähän kuviakin.

Mitä Suomeen kuuluu? ^^

Kawaiita ja sian suolta

11.4. keskiviikko

Aamulla satoi kaatamalla ja otoosan heitti mut kouluun ennen kuin itse lähti töihin paloasemalle. Otoosan käy aika harvakseltaan töissä, pari kertaa viikossa, mutta on siellä kerrallaan 24 tuntia. Aamulla muilla oli taas kokeita, joten istuskelin kirjastossa ja luin sherlockia. Olin aika hermostunut, koska Kadoi-sensei oli maanantaina ilmoittanut, että tänä päivänä pitäisin puheeni koko koululle. Puhe meni kuitenkin tosi hyvin, en unohtanut mitään ja yleisö oli mahtava! Kun nousin lavalle kaikki hurrasivat, eivät vain taputtaneet vaan vislasivat ja huutelivat kannustushuutoja! Tosin pieni mokani oli, että meinasin lähteä lavalle liian aikaisin. Sensei sanoi, että kun koulun laulu on ohi, lähden liikkeelle. Joten kun laulu oli laulettu lähdin kävelemään, mutta pian käsi repi minut takaisin ja ilmoitti että ei vielä. Kaikki opettajat nauroivat minulle kun olin niin hermostunut, mutta myöhemmin kuitenkin käytävillä sain moneen otteeseen kuulla että puhe meni tosi hyvin. Kun kaikki sitten tiesivät nimeni, kuului aina käytävillä "iida! iida! helouu!". Kun vastasin ja vilkutin hymyillen takaisin, tytöt alkoivat vinkumaan kawaiita, mutta jos huutaja oli poika, saattoi hän saada kavereiltaan hurraa huutoja, joukon high fiveja ja selkään taputuksia. Nää on kaikki ihan sekaisin. :D

Iltapäivällä koulun jälkeen menin katsomaan kun Miyu toimi baseball managerina. Juttelin parin kolmosen kanssa ja autoin Miyua tekemään pelaajille teetä. Kundit oli ihan innoissaan kun olin siellä ja lähdettyäni kuulemma kinusivat Miyua suostuttelemaan minut myös manageriksi. Tuskin menen. Eiköhän nää kohta muhun kyllästy, kun en ole enää uusi ja ihmeellinen valkonaama. :'D Yritän nyt kuitenkin käyttää tämän alun hyväkseni kun kaikki pyörivät kimpussani ja koitan parhaani saada oikeita ystäviä. Välillä tuntuu, että minut halutaan mukaan vain söpöksi lemmikiksi vierelle, jota kaikki haluaa paijata, mutta ei sitten sen enempää. Kauhean vaikea päästä sen kawaii tason yli ja saada oikeita ystäviä. Luokkalaiseni Chikako kyllä tosi mukava ja ei ainoastaan sitä kawaiita huuda vaan oikeasti keskustelee mun kanssa.

12.4. torstai

Ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Olin koulussa ja tulin kotiin. Oli tosi lämmin päivä ja oli tuskaa pyöräillä kotiin. Mä niin kuolen kesällä kun on oikeasti kuuma ja pitää pyöräillä niitä monia ylämäkiä.

13.4. perjantai

Omg 13. päivä perjantai ja näin mustan kissan! Päivä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin epäonninen. Koulussa oli hiking! Käveltiin pitkä pitkä matka jonnekkin mäen päälle, jossa sitten syötiin bentot ja herkkuja. Näille retkien kohokohta on karkkien syönti ja kaikki tuo kauheat lastit mukanaan. :D Parasta mulle kuitenkin oli se kun kävelyn aikana sai jutella muiden kanssa ja tutustua lisää. Alkaa vähän tuntumaan että ainakin muutamat ihmiset oikeasti haluaa tutustua muhun. Takaisintulomatkan kävelin Chikakon kanssa (luokkakaveri, ei sisko) ja hän oikeasti puhui mulle tosi paljon ja oli kiinnostunut musta ja Suomesta ja opetti mulle japania. Tuli niin hyvä mieli!

14.4. lauantai

Aamupäivällä kävin okaasanin kanssa kirjastossa. Ainakin luulin että me vaan piipahdetaan siellä, mutta ilmenikin että okaasan kuuluu johonkin kirja keskustelu piiriin ja katosi jonnekin ystäviensä kanssa juttelemaan ja mutustamaan pullaa. Minä kiertelin kirjastossa ja koitin vähän lukea lasten kirjoja ja etsiä kirjoja joissa on paljon kuvia. Sain viihdytettyä itseäni kirjoilla puolisen tuntia, mutta seuraavat puolitoistatuntia kuluivat kun torkuin hääpuku malliston äärellä. Kirosin mielessäni päätöstäni lähteä mukaan, kun olisin voinut jäädä nukkumaankin.

Loppu päivä meni random hengailun merkeissä, mutta illalla suunnattiin yakitori ravintolaan. Ruoka oli älyttömän hyvää! Tuli niin Anthony Bourdain-olo kun istuin ravintolan tiskillä, joka näytti ihan samanlaiselta, jossa mies oli käynyt japanin reissullaan (vai oliko se se Andrew...). Tuntui siis tyhmältä syödä pelkkää sian ja naudan lihaa, joten pyysin jotain vähän erikoisempaa. Tuli syötyä aika paljon, koska mielessäni pyöri ajatus "entä jos en saa enää mahdollisuutta syödä tätä". Tien vatsaani löysi muun muassa lehmän kieli, sian sorkka, suoli ja maksa sekä kanan nahka. Valitettavasti osallistuin myös maailman valaskantojen tuhoamiseen ja söin varsin herkullista valas sashimia(=raakaa). Ehken syyllistynyt niin vakavaan rikokseen, eihän sitä valasparkaa olisi mikään voinut enää pelastaa. Ruoka oli älyttömän herkullista ja päinvastaisista oletuksistani huolimatta kanan nahka oli yllättävän hyvää. :D Maksaa en kyllä pystynyt syömään loppuun, en ymmärrä miten olin voinut unohtaa että sehän on sitä samaa tavaraa mitä ala-asteella pakotettiin syömään laatikon muodossa. Ajattelin englanniksi, joten unohdin että liver = maksa, onhan tuo tuttua jo, eikä ihan suosikkieni joukkoon kuulu. Raakana se on kuulemma ihan eri makuista, täytyy joskus koittaa... Nyt harmittaa kyllä kun unohdin kameran kotiin!

Tuli taas pari kysymystä!

Missä opiskelin japania? Enimmäkseen olen koittanut itse opiskella, käyttäen hyväkseni oppikirjoja sekä nettiä. Olen kuitenkin käynyt läpi myös kaksi japanin kielen alkeis kurssia. Toinen oli Helsingin kesäyliopiston kurssi kesällä 2010 ja toinen Japania ry:n kurssi alkuvuodesta 2011. Näillä eväillä sai aika hyvät pohjat, mutta moni asia luiskahti mielestä ennen kuin kerkesin edes tänne tulla.

Saako kaupunkinsa itse valita? Ei saa. Sä asut siellä mistä sulle löytyy perhe. Täältä Aritasta tämä perhe katsoi netistä että tuo tyttö vaikuttaa kivalta ja sen takia olen nyt täällä. (Vaikka voisin mielummin olla _vähän_ isommassa paikassa...) AFS:llä päätavoitteena on ilmeisesti saada perhe, joka voi hostata koko vuoden, niinkuin minun tapauksessani (ja olen kovin onnellinen siitä). Voi kuitenkin olla, että joutuu vaihtaa perhettä jossain vaiheessa vuotta, koska ensimmäinen perhe ei pysty pitämään koko vuotta.

Voiko laittaa toivekaupunkia? Ei mielestäni. Ei ainakaan tänne Japaniin. Ilmeisesti joidenkin järjestöjen kautta voi ainakin Amerikkaan lähtiessä toivoa osavaltiota (joka tietysti maksaa ylimääräistä).

Vanhoja random kuvia loppuun, ettei olisi niin tekstipainotteinen. Tiedän että lukeminen ilman kuvia voi olla vähän tylsää ja raskasta. Tuossa toisessa kuvassa näkyy tätä taloa vähän ulkoa. Joskus taisi tulla toiveita nähdä kuvia täältä sisältä. En kuitenkaan viitsi ladata tänne kauheasti mitään kuvia ihmisistä tai näiden talosta. Kyllähän tekin varmaan tajuatte ettei nämä välttämättä halua kodistaan kuvia nettiin, en itse ainakaan haluaisi omastani... Ensi kerralla laitan kuitenkin tuoreita kuvia, lupaan sen!

Luin teidän ihanien lukijoiden kommentteja läpi ja päätin vastata siellä esiintyneisiin muutamiin kysymyksiin! Ensin kuitenkin suuri kiitos kaikille, jotka on jaksanut kommentoida, ette tiedäkään kuinka ne lämmittävät sydäntäni! Kiva tietää että ihmiset oikeasti lukevat tätä blogia ja vielä pitävätkin siitä! ^^

Tosiaan saavuin tänne Japaniin tasan kolme viikkoa sitten (oho aika lentää) ja palaan Suomeen ensi vuoden helmikuussa. Kouluni alkoi vasta eilen, käyn toisen vuosiasteen desing luokkaa. Kouluni on siis Arita technical high school. Täällä on neljä eri 'osastoa'; ceramics, desing, mechanical engineering ja electrical enginering. Desing puolella painotetaan kuvataiteita. Maalataan, piirretään, suunnitellaan julisteita ja keramiikka kippojen kuviointeja yms. niin ja maalaamisesta en pidä mutta hyvää harjoitusta jos ajattelin torkkeliin hakea^^

Japanilainen kulttuuri on tosiaan aika erilainen kuin Suomen, vaikka myös paljon yhtäläisyyksiä löytyy. Vaikea vielä sanoa mitään, kun olen kuitenkin ollut täällä vasta alle kuukauden. Jotkut kulttuurin erot saattavat olla yllättäviä ja ehkä aluksi rankkojakin pärjätä, mutta luulisin että jos ennen tänne tuloa ottaa oikeasti kunnolla asioista selvää ja tutustuu Japaniin vähän Suomesta käsin vaikka lukemalla muiden vaihtarikirjoituksia, pääsee täällä päässä vähän helpommalla. Itse olen älyttömän onnellinen nyt siitä että luin kaiken mahdollisen tiedon läpi ja olen luultavasti välttynyt monelta mokalta. Tärkeintä kuitenkin (näin kliseisti sanottuna) on lähteä avoimin mielin ja muistaa ettei elämä täällä ihkussa Japanissakaan tai missä tahansa maassa ole aina juhlaa. Mutta niin... olenkohan pätevä vielä puhumaan kun olen ollut täällä niin vähän aikaa..? :D

Asiasta kukkaruukkuun, mun englanti on parempaa kuin mun enkun maikan tuolla koulussa! Mutta voitteko uskoa, yksi toinen enkun opettaja tuolla tuli randomisti käytävällä vastaan ja huudahti "Päivää!". Se opiskelee suomenkieltä ja höpötti siinä jotain suomeksi. How cool is that? :D

Kommenteissa tuli kysymys kuinka hyvin osaan japania ja tarvitseeko osata voidakseen lähteä vaihtoon. No ainakin AFS:n kautta kun lähtee ei tarvitse osata sanaakaan. Maassahan sen kielen kumminkin oppii! Itse lähtiessäni osasin hiraganat ja katakanat ja pari kanjia. Kieliopista perusjutut ja jonkun verran sanastoa. Kyllähän se täällä alkua helpottaa huomattavasti jos osaa japania, mutta ei mulla ainakaan ole ollut mitään ongelmaa täällä vaikka en kauheasti osaakaan puhua. Kotoa kun lähdin luulin osaavani paljonkin tätä kieltä, olin aika ahkerasti kuitenkin opiskellut. Täällä päässä tajusin olleeni totaalisen väärässä, mutta ei se haittaa, opin täällä joka päivä uutta japanin kielestä ja ymmärrän muiden puheesta aina vähän enemmän.

Kysymys kuului: kuinka kauan säästit rahaa vuotta varten? Yhyy olen kamala hemmoteltu lapsi, itse en osallistunut tähän vuoden rahoitukseen tai säästämiseen mitenkään. Ihanaiset vanhempani laittoivat palkastaan aina vähäsen säästöön joka kuukausi ehkä vuoden ajan? vai kahden vuoden? äitiii tiiän et luet tätä joten kauan te säästitte? :D

Saatteko käyttää meikkiä koulussa? Ei saada, mutta köhöm itse käytän vähän meikkipuuteria, ettei koulusta soiteta armeijalle pyytämään apua Mordorista karanneen örkin kiinni saantiin. Väärä hälytys voisi tulla kalliiksi, joten yritän säästää japanin iskujoukkoja vaivalta, rikkomalla ihan vähän sääntöjä.

Jos en huomannut jonkun kommenttia tai jos teillä on vielä uusia kysymyksiä niin olkaa hyvät vain, vastaan mielelläni! 35 lukiaa? Mistä te kaikki ootte oikein ilmestyneet? :D ootte kivoja!

Koulu on kivaa!

5.4. torstai

Torstaina naapurini Shino, about kolmikymppinen otoosanin serkun tytär lähti kierrättämään minua ympäri Sagan prefektuuria. Shino on tosi mukava ja kaiken lisäksi ymmärtää englantia aika hyvin, niin sain pitää parin tunnin loman japanin kielestä. Käytiin syömässä ikaa eli kalmaria jossain ravintolassa, oishikatta! Se oli kyllä aika friikkiä kun se kalmari näytti elävän vielä, ainakin sen naamalonkerot liikkui koko ajan! Kun siitä päältä oli syöty se kalmarin viipaloitu pussijuttu (luulisin...), loppuosa friteerattiin! Tempuroitua lonkeroa om nom. Tuli nälkä. ;_;

Ruokailun jälkeen suunnattiin kohti merenrantaa. Näkymä merelle oli tosi kaunis ja nautin suuresti maisemista, meren tuoksusta ja aaltojen äänestä. Sitten me maksoimma parisataa yeniä, jotta pääsimme merenalaiseen ööm.. säiliöön? :D en keksi sopivaa sanaa, mutta siis tila meren pinnan alapuolella ja siellä sai ihailla kaloja. Näin monia eri kaloja ja tunnistin fugun!

Seuraava kohteemme oli Karatsun linna, joka oli upea kirsikankukkien keskellä! Näkymä linnan parvelta oli merelle päin uskomattoman hieno. Ostettiin jostain kojusta herkullisia mocheja ja palattiin takaisin päin. Päivä oli aivan mahtava, nautin suuresti, kiitos Shino! Shino sanoi pitävänsä marimekosta, joten ehkä hankin hänelle kiitokseksi jotain marimekkoa. :D

6.4. perjantai

Ensimmäinen koulupäivä! Jännitti aivan älyttömästi, varmaan enemmän kuin perheen tapaaminen. Perhosilla oli rajut bailut mun vatsassa kun koitin painaa mieleeni muutaman rivin esittely tekstistä, joka mun oli pyydetty valmistelemaan luokan tapaamista varten. Joku päivä joudun vielä esittelemään itseni ja pitämään pienen puheen koko koulun edessä! apua......

Kun saavuin sovittuun aikaan 10:30 koululle olin hermostunut, innoissani, iloinen ja peloissani ja eteisessä tärisin kauttaaltaan. Tapasin aulassa homeroom teacherini, jonka nimi olikin Kadoi-sensei eikä Kadon, niinkuin aiemmin olin kirjoittanut. En muista täällä kenenkään nimiä! Paikalle tuli myös Uragou-sensei, desing osaston päällikkö. Yhdessä lähdimme kohti liikunta/juhlasalia, jossa oli joku vanhojen opettajien hyvästelyseremonia meneillään. Hiippailimme Kadoi-sensein kanssa taakse istumaan (lattialle, tuoleja ei ollut). Seremonia kesti aika kauan, mutta jossain vaiheessa joku oppilas kääntyi katsomaan taakse ja näki minut. Voitte varmaan kuvitella mitä siitä seurasi. Tyttö supatti ystävilleen, jotka supattivat ystävilleen ja niin lopulta melkein kaikkien oppilaiden kasvot olivat kohti sitä takanurkkaa, jossa istuin, tietämättä mihin katsoa.

Hieman ennen seremonian loppua lähdin Uragou-sensein kanssa. Hän vei minut odottelemaan desing siiven opettajien huoneeseen, jossa juttelin joidenkin opettajien kanssa (nimet unohdin heti kun ne oli sanottu) ja join teetä. Katsottiin google mapista missä asun. :D Mutta sitten taas joku oppilas äkkäsi avoimesta ovesta ja huoneen käytävälle johtavista ikkunoista että istun siellä ja pian ovella tungeksi porukkaa avoimesti tuijottamassa ja kaikki kiljui "kawaiii kawaii!". Kaikki vilkuttivat ja kun vilkutin takaisin ja sanoin jotain alkoi taas kawaii-huuto. En oikein tiennyt mitä tehdä ja toivoin että joku sensei olisi laittanut oven kiinni. Oli jotenkin niin awkward istua siinä kun kaikki tuijotti. Ne näytti tulleen hulluiksi! Yksinkin tyttö repi hiuksiaan, hyppi tasajalkaa ja kiljui kawaiii. :'D Kun yksi lauma lähti pois, pian kuului tossujen läpsytystä juoksutahtiin ja ovelle ilmestyi taas uusia tyttöjä ja sama toistui vähintäänkin kymmenen kertaa, kunnes tunti alkoi. Istuskelin ja odottelin, kunnes minut tultiin hakemaan luokkaan. Kun saavuin luokkaan kiljunta alkoi taas. :D Pidin pienen puheeni ja sen jälkeen kävin kaikkien pulpetin luona ja jokainen kertoi nimensä. En muista enää yhtäkään nimeä. :D Vaikka koulun oppilaista reilusti suurin osa on poikia, on luokkani kuitenkin erittäin tyttöpainotteinen: 6 poikaa ja 30jotain tyttöä. Jotkut halusivat kätellä ja kertoivat lempinimiään, ihankuin mä ne voisin millään muistaa! Yksi tyttö oli niin ujo että alkoi ilmeisesti itkemään kun hänen vuoronsa oli esittäytyä. En nähnyt hänen kasvojaan, sillä hän peitti ne käsillään, näin vain että hän oli ihan punainen. En kai mä nyt niin pelottava ole!? D: Myöhemmin kun kävelin käytävällä Kadoi-sensein kanssa, tämä tyttö oli siellä, punaisena edelleen, mutta sai sanotuksi nimensä Shiroi.

Luokassa sensei selitti jotain, mitä en yhtään tajunnut ja sen jälkeen päästiin kotiin, mutta suuri osa jäi luokkaan parveilemaan mun ympärille. Olin ihan hämilläni kun kaikki vaan tuijotti ja tuijotti ja sitten alko kameroita ilmestymään ja jouduin poseeraamaan vaikka kuinka moneen kuvaan ja samaan aikaan oli niin monta kameraa esillä etten tiennyt mihin katsoa! Tuli jo tusina purikura kutsua, mutta katsoo nyt. :D

Huomasin kuitenki jännittäneeni ihan liikaa ihan turhaan, kaikki oli tosi mukavia, opettajatkaan eivät ole pelottavia vaan oikeastaan tosi hauskoja ja lepposia. Odotan innolla ensi viikkoa ja koulun alkua. Joudun tosin maanantain ja keskiviikon opiskelemaan kirjastossa yksin japania kun muilla on jotain kokeita. Ja tiistaina en mene kouluun, koska on joku ykkösten saapumisseremonia. Itse olen siis toisella luokalla desing osastolla. Lucky me maalaamista on kuulemma paljon ja oon surkea siinä. :P

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään erityistä. Makasin kotona ja opiskelin japania välillä random chillailun välissä. Käytiin hostvanhempien kanssa ajelulla jossain hienossa paikassa, joka oli täynnä kirsikkapuita. Täällä on niin nättiä! Tosin kukat alkavat tipahdella jo pois hiljalleen. Käytiin myös vuokraamassa elokuvia. Minulle vuokrattiin jotain animea, jos vaikka oppisin vähän japania niistä. Täällä dvd:n vuokraus on tosi halpaa! Yksi leffa viikoksi maksaa 100 yeniä eli alle euron!

9.4. maanantai

En varmaan koskaan ole ollut näin innoissani kouluun menosta! Aamulla Chikakon kaveri Kotomi, joka on samalla luokalla kanssani odotteli minua lähimarketin pihassa ja yhdessä lähdimme pyörällä kouluun. Klo 12:45 asti opiskelin yksin kirjastossa ja luin välillä Sherlock Holmesin seikkailuja. Täällähän ei saa tuoda puhelinta kouluun, mutta opiskelun nimissä sain käyttää iphoneni sanakirjaa kirjastossa kunhan kukaan ei näe. Arikossa, kuten varmaan kaikissa muissakin Japanin kouluissa on tosi tiukat säännöt. Mm. meikki, hiusten värjäys, kynsilakka, korut ja puhelimet on kiellettyjä. Hame ei saa olla liian lyhyt eli polvet pitää peittää (tätä sääntöä rikkoo kyllä lähes kaikki) ja pitkät hiukset pitää olla kiinni. Pöh, näytän pallopäältä hiukset kiinni ja paita napitettuna korviin.

Klo 12:45 oli lounas ja sen jälkeen siivottiin koulu ja päästiin kotiin. Sain aika lyhyessäkin ajassa jo kavereita, oon hengaillut paljonkin yhden Miyun ja hänen kavereidensa Ayanan ja Mimin kanssa. Ilmeisesti ollaan lauantaina menossa yhdessä shoppailemaan ja purikuraan! Jee!

Kuvia!

Tiistaina tuli niin äkkilähtö kumoniin, että kuvien laitto jäi ihan kesken, mutta ei hätää, nyt niitä tulee ja paljon!

perheen tatamihuoneesta!

kävin pyöräilemässä ympäri Aritaa!

obaasanin eli mummin tekemää ruokaa. oishikatta!

Chikan kanssa siellä edokauden hollantilais kylämestassa!

pienoismalli siitä kylästä!

Chikan kanssa syömässä, oli hyvää!

takana se japanin vanhin pystyssä oleva kivisilta! :D

nagasakista

ostin hameen!

sakura!

kokattiin otoosanin kanssa inarisushia! om nom

Siinä se on, koulupuku!! Takana AFS:ltä saatu pyörä, jolla kuljen kouluun!

koululaukku, mun kai kuuluisi käyttää tota alempaa, mutta tää ois hienompi :/

seifuku

AFS:ltä saatu puhelin ja rilakkuma killutin :D

Kävin tosiaan eilen ensimmäistä kertaa koululla! Huh, se oli aika jännittävää kun istuttiin rehtorin huoneessa ja pelkäsin koko ajan mokaavani tai etten ole tarpeeksi kohtelias yms. Siellä oli okaasan, Chika, mun AFS LP Emi, joku toinen AFS tyyppi, rehtori, vararehtori, joka hoiti puhumisen, mun homeroomteacher, desing osaston joku johtaja, koska käyn desing luokkaa, ja kaks jotain aika randomia heppua, jotka ei puhunut mitään, mutta jos ymmärsin oikein, ne oli jotain kansainvälisyys ihmisiä. :D Ja joku nuori nainen joka tarjosi meille kaikille teetä, johon kuitenkaan kukaan ei koskenut. Kai se sitten oli joku kohteliaisuus juttu. :D Tuo porukka jutteli ikuisuuden ja suurimmasta osasta en ymmärtänyt mitään. Kerkesin jo tylsistyä, kunnes muistin että oho nehän tietysti puhuu musta. Sitten kauhistuin kun tajusin että kaikki ne ihmiset oli siellä mun takia. :D Ja sitten taas rupesin miettimään, että mihin mä oon oikein pääni pistänyt! No mutta kaikki vaikutti kuitenkin tosi mukavilta ja Kadon-sensei eli homeroom ope (nainen jee) on englannin opettaja! Paitsi mitä nyt sen kanssa juttelin niin tajusin ettei sen englanti ole edes kauheen hyvää ja se vaikutti jotenkin tosi haluttomalta puhua englantia?? :D Tai siis ihanku se ois ujostellu, mikä on opettajalta vähän kummallista. Ja se mitä olin odottanut! Koulupuku! Hame on kyllä vähän pitkä mun makuun, mutta samapa tuo. :D Aika söötti se tavallaan on ja sain kolme eri väristä rusettia, joista saan itse päättää mitä käytän! Juhlatilaisuuksissa pitää kuitenkin olla valkoinen paita ja punainen rusetti. Sain siis kaksi hametta, talvi ja kesä, kolme paitaa, yksi lyhyt hihainen kesälle ja kaksi pitkähihaista joista toinen oli valkoinen ja toisessa vaaleansinisiä raitoja. Niiden lisäksi sain hameen kanssa samaa kuosia olevan liivin ja mustan jakun. Ihan kiva! Kengät ovat vapaa valintaiset. Olisin hieman halunnut semmoiset perinteiset koulupuvun kengät joita olen nähnyt japanilaisia draamoja katsellessani, mutta saan nyt tyytyä lenkkareihini, ovatpahan mukavat. :D
Itse piti ostaa valkoisia sukkia, jotkut ihmeen bokserin näköiset shortsi systeemit hameen alle siltä varalta että tuulee ja hame nousee pystyyn. Ensinnäkin, koska tuo hame on niin pitkä ja tönkköä kangasta, en usko sen nousevan korviin ja toiseksekin ne shortsit näyttävät ihan alushousuilta joten... whats the point? No kai nää tietää mua paremmin. :D Mun piti myös ostaa joku hälytys juttu, joka on pakollinen kaikille tytöille. Semmonen pieni laite josta painamalla tulee järkyttävän luja hälytys ääni. Siltä varalta jos joku käy kimppuun. Outoa. :D Nää ei antanut mun maksaa edes näitä! Otoosan sanoi, että koska täällä ollessani oon sen tytär, niin tyttärenä saan kaiken saman niiltä kuin Chikakokin. Ihana ;_; Sydäntä lämmitti kyllä kun eilen illalla otoosan sanoi että jos mä nautin olostani täällä se on onnellinen, mutta sen sydän murtuu jos mulla on ikävää täällä. Nää on niin ihania! Ja todellakin nautin olostani täällä! Hölmönä hymyilen peilikuvalleni. :D