2 viikkoa Japanissa takana!

21.3. keskiviikko

Saavuttiin Naritaan umpiväsyneinä, mutta innokkaina. Kaikkialla oli japanilaista kirjoitusta ja ympärillä puhuttiin pelkkää japania! Kentällä oli vastassa AFS:n vapaaehtoisia ja heidän kanssaan lähdimme bussilla kohti hotellia, jonne saapuivat kaikki AFS vaihtarit. Hotellille saavuttuamme söin ensimmäisen onigirini! Umpiväsyneinä odottelimme yhdessä suuressa huoneessa, että saisimme avaimet omiin hotellihuoneisiimme. Hiljalleen porukkaa alkoi saapua paikalle monesta eri maasta. Moni kierteli ympäriinsä tutustumassa muihin, mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, olin itse sen verran aivokuollut, että hädin tuskin jaksoin ajatella ja nuokuin vain pöydän ääressä. Pääsimme lopulta huoneisiin ja nokosten jälkeen syömään. Ruoka oli älyttömän hyvää! Ruoan jälkeen jotkut puhuivat jotain meille, mutta olin edelleen vähän sekaisin kaikesta, että juttu meni ihan ohi. Sen jälkeen lauloimme AFS laulua uudestaan ja uudestaan ikuisesti. Tai siltä se ainakin tuntui.

22.3. torstai

Herätys aikasin ja suunta kohti Osakaa! Kaikki vaihtarit jaottuivat kolmeen eri paikkaan orientoitumaan. Tokioon, Nagoyaan ja Osakaan. Bussimatka Osakaan kesti jopa kauemmin kuin lentomatka Helsingistä Tokioon. Mutta 10 tuntia meni kohtuu nopeasti nenä ikkunassa kiinni. Uskomattoman upeita maisemia! Vuoria joka puolella! Ja Fujinkin näimme! Kaikki on täällä niin erilaista kuin Suomessa. Saavuimme illansuussa Osakaan ja pääsimme syömään ja lepäämään. Meille tuli kuitenkin heti eteen suuri haaste! Kylpy. Julkinen kylpy! Kaikki olivat ihan peloissaan, mutta loppujen lopuksi ei se niin kamalaa ollut. Ei siellä kukaan ollut ainoa alasti. :D Ja tulikuuma kylpy oli ihanan rentouttava!

23.3. perjantai

Orientoituminen alkakoon! Aamulla oli heti ryhmäaktiviteettia. Leikimme hieman ja teimme ryhmissä pienet näytelmät jotka esitettiin muille. Meidän ryhmälle annettu otsikko oli: nykyajan samurai menee Hawajille vaihto-oppilaaksi. :D Söimme, tutustuimme muihin vaihtareihin ja kuulimme paljon tietoa Japanista vaihtomaana. Ihan hyödyllistä tietoa, mutta suurin osa oli jo ennestään tuttua. Samassa huoneessa oli kanssani Nooran lisäksi kaksi amerikkalaista, tsekki ja thaimaalainen Mint. Orientaation aikana rakastuin thaimaalaisiin! Oikeasti siis niin ystävällistä ja iloista porukkaa. Mint ja Namo olivat niin mukavia ja ihania. Harmi etten ehkä näe heitä enää koskaan. Vai onko meillä joku paluuorientaatio?

24.3. lauantai

Lauantaina tapasimme perheet ensimmäistä kertaa! Osakassa ryhmän ohjaajamme ihana Rin heitti minut ja hongkongilaisen Linuksen turvatarkastukseen, josta sitten kaksin suunnistimme portille ja koneeseen. Voi sitä jännityksen määrää kun istuin lentokoneessa Osakasta Nagasakiin. Jännitti, pelotti, olin innoissani ja onnellinen, mutta todella hermostunut. Mahassa myllersi ja toivoin ettei tapaaminen olisi liian jäinen. Kun odotimme matkalaukkuja Nagasakin kentällä, lasiin koputteli iloisia ihmisia AFS kylttien kanssa. Saavuimme heidän luokseen ja tuli niin julkimo olo kun kymmenen kameraa osoitti kohti ja räpsi kuvia. Poskia sattui hymyilemisestä. Sitten perheeni olikin jo vieressäni ja he kättelivät minua. En muista enää mitä sanoimme toisillemme, mutta hieman tönkköä se oli. Kaikkia taisi jännittää ihan samalla tavalla kuin minua. LP:ni Emi höpötti jotain ja sitten lähdimmekin jo autolle päin. Otoosan oli kentällä tosi vakavan oloinen, mutta kun päästiin autolle hän levitti kätensä ja huudahti "my car!" ja tajusin että hän on hauska tyyppi, niin kuin todellakin onkin. :D Autossa juteltiin jotain ja päädyttiin sushiravintolaan. Semmoiseen missä sushit kulkevat pöytien vieressä liukuhihnalla ja siitä voi ottaa haluamaansa laatua. Ruoka maksetaan lautasten määrän ja värin perusteella. Oli hyvää!

Chikako pukeutuu tosi söpöihin vaatteisiin! Paljon kukkakuosia ja pitsiä! Hänellä on niin nättejä vaatteita että tulee totaalisen spurgu olo farkuissa ja villatakissa hänen rinnallaan. Toivottavasti pääsen pian katsastamaan paikalliset shoppailumahdollisuudet! :D

25.3. sunnuntai

Ensimmäinen aamu uudessa kodissani! Luulin koko aamun, että olemme menossa johonkin suurlähetystöön ja ihmetys oli suuri kun automatka päättyikin huvipuistoon. Tai ei se oikeastaan ollut huvipuisto vaan pieni kaupunki, jossa sai kierrellä. Se oli rakennettu hollantilaiseksi kaupungiksi! Tuulimyllyjä ja hollantilaisia taloja. Jutun juju oli kai se kun joskus edo kaudella Japanin ainoa ulkomaanyhteysväylä oli Nagasaki ja se oli avoinna vain hollantilaisille. Mielenkiintoinen kokemus!

Kun päästiin kotiin, otoosan vei minut autolla kierrokselle Aritassa. Hän näytti oman työpaikkansa (paloasema) ja kouluni. Hän kävi esittelemässä minut joillekin ystävilleen naapurissa. Talon isäntä yllätys yllätys tekee keramiikkakippoja. :D Kävimme myös otoosanin vanhempien luona. Kotona otoosan opetti minulle numeroita ja laskutapoja ja juttelimme muuten vain. Ja tosiaan japanissa eri muotoisille esineille on eri laskutavat. :D

Täällä käydään joka ilta ofurossa eli kuumassa kylvyssä. Ja kaikkihan tosiaan kylpevät samassa vedessä. Aluksi tulikuuma vesi ahdisti, saunastakaan en pidä. Nyt useamman kerran jälkeen olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ofuro on i h a n a. Pitkän päivän päätteeksi ihanan rentouttava. Eilen Chikako väsyneenä nukahti kylpyyn. :D

26.3. maanantai

Maanantaina olin yksin kotona. Chikako meni kouluun, okaasan töihin ja otoosan sairaalaan sen umpisuolen takia. Ihmettelin kun otoosan oli ihan normaalisti ja pakkaili kamojaan mukaan. Hänellä oli tulehtunut umpisuoli ja oli käyttäytynyt ihan normaalisti päiväkausia! Kun multa tulehtui umpisuoli, kivut oli j ä r k y t t ä v ä t.

Päivällä opiskelin japania ja kuljeksin Aritassa. Katsoin myös paljon telkkaria jotta oppisin jotain. Kyllähän täällä jatkuvasti oppii uutta ja ymmärtää enemmän. Ja olen ollut täällä vasta viikon! Tavallaan edelleenkin vaikea käsittää, että hei olen japanissa enkä lähde kotiin pitkään aikaan. Orientaatio leirillä osakassa tuntui koko ajan että on ihan normaalilla kesäleirillä jonka jälkeen palataan kotiin.

27.3. tiistai

Tiistai kului lähinnä sairaalassa nuokkuen ja odottaen. Otoosanin leikkaus meni onneksi hyvin. Illalla okaasan teki okonomiyakia, joka oli älyttömän hyvää! Kun opiskelin pöydän ääressä illalla, okaasan tuli selittämään että chikakon preppauskoulun opettaja haluaa nähdä minut. Olin ihmeissäni, mutta kyllähän tuo kävi. Lähdimme heti, mutta paikanpäällä yllätyin kun ovella okaasan vilkutti ja lähti. Ennen kuin huomasinkaan, sensei oli laittanut minut harjoittelemaan hiraganojen piirtämistä. :D Hän onneksi puhuu englantia ja tuntui ihan lomalta kun pystyi puhumaan jonkun kanssa joka ymmärsi heti. Jutustelimme niitä näitä, mutta yllätyin taas kun sensei antoi minulle kotitehtöviä ja ilmoitti että alan tästä eteenpäin käymään siellä chikan mukana kahdesti viikossa opiskelemassa japania. Ja kun chikako on lähtenyt suomeen, jatkan siellä käyntiä yksin. Ihmettelin ettei kukaan kysynyt mun mielipidettä asiaan, mutta ei en valita. Pääsen opiskelemaan japania, onhan tuosta hyötyä kyllä. Ainoa vain, että olen iltaisin umpiväsynyt, enkä välttämättä jaksaisi yhdeksään asti koulussa. En ole varma monelta sinne mennään... Mutta tosiaan sinne sitten tiistaisin ja perjantaisin vuoden ajan!

En muista enää mitä tapahtui keskiviikkona ja torstaina, joten siirrytään suoraan perjantaihin.

30.3. perjantai

Perjantaina obaasan tuli aamulla hakemaan mua ja lähdettiin sitten yhdessä syömään. Matkan varrelta napattiin mukaan pari muutakin mummoa. Oli aika mielenkiintoinen reissu! Kukaan heistä ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia ja kaikki kuitenkin koko ajan höpöttivät minulle jotakin ja itse kuuntelin suu auki vieressä pälpätystä ja ne vaan nauroi mulle kun en tajunnu mitään. :D Automatka oli jo sinänsä aika jännittävä, sillä obaasan on aika kaahaaja, vaikka ei isoäidistä heti uskoisi. Mutta tämä mummo olikin erittäin tarmokas tapaus ja aika kovaääninen. Obaasanin nauru on jotain niin parasta. :D Kunnon käkätystä. Ja tosiaan hänen kyydissään oli aika mielenkiintoista. Ajoi varmaan koko ajan ylinopeutta, ohitteli muita koko ajan ja muutenkin ihme kaahailua ja kummallisia oikoreittejä. Yhdenkin kerran hän pokkana ajoi täysiä marketin pihan läpi, jotta välttyi liikennevaloilta. :'DD Niin ja tietysti puhui välillä puhelimessa samaan aikaan kun ajoi. Ihana mummo oikeesti! :D

Tosiaan käytiin syömässä, se oli semmoinen buffet tyylinen. Ihanaa sashimia, eikä ihme, sillä keittiön vieressä oli pieni kauppa, josta sai ostaa aineksia, joista tehdä samoja ruokia mitä siellä oli tarjolla. Ja siellähän sitten oli kala-allas, josta niitä noukitaan, silputaan ja viedään keittiöön. :D Sen tuoreemmaksi ei sashimi tule! Obaasan osti sieltä sitten kotiinkin kalaa, joka tietysti ensin pyydystettiin altaasta. Okaasan kertoi, että obaasan oli luullut mun olevan ainakin 19-vuotias! :D Muutenkin okaasan sanonut että täällä mua luultaisiin aikuiseksi ja kun oon näyttänyt kavereistakin kuvia niin kysellyt että kuinka vanhoja kavereita mulla oikein on. Oli ihan ihmeissään kun sanoin että kuvassa ovat about 15-vuotiaita, kun oli itse luullut paljon vanhemmaksi! Illalla taas menin kumoniin eli preppaus kouluun harjoittelemaan hiraganoja. Vähän tylsää siellä on, koska hiraganat osaan jo...

31.3. lauantai

Lauantaina lähdettiin Chikan ja okaasanin kanssa Nagasakiin. Okaasan meni tapaamaan jotain kavereitaan ja me lähdettiin kahdestaan Chikakon kanssa kiertelemään Nagasakissa. Käytiin semmoisessa minikokoisessa edo-kauden(?) kylässä, joka esitti niitä vuosisatoja sitten paikalla olleita taloja, jotka kuuluivat hollantilaisille merikapteeneille. Japanissa tosiaan siihen aikaan oli tasan yksi paikka auki ulkomaalaisille ja se oli Nagasaki hollantilaisille. Ainakin niin olen ymmärtänyt... Sitten menimme syömään, johonkin ravintolaan. Ruoka oli aika hauskan näköistä ja hyvän makuistakin. Tuo keltainen oli jotain muna hyytelö keittoa, jonka sisältä löytyi aina jotain sattumia, kuten lihan tai kalan palasia. Oli aika jännän makuista. :D Syömisen jälkeen menimme katsomaan japanin vanhinta pystyssä olevaa kivisiltaa. Siinä sitten syötiin jäätelöä, jonka kojun mummo oli taiteillut ruusun muotoiseksi ja katseltiin jättimäisiä kaloja, jotka uiskentelivat joessa. Oli lämmin päivä!

Seuraavaksi suunnattiin Chikan kanssa purikuraan! Tai en itse oikeastaan tiennyt missään vaiheessa että mihin ollaan menossa. Chika on aika ujo ja niin olen itsekin ja koska kielimuuri niin voitte arvata että oli aika hiljainen reissu! :D Purikuran jälkeen kierreltiin pari kauppaa läpi. Itselläni sormet syyhysi, ne olivat nimittäin ensimmäisiä vaatekauppoja joita olen täällä japanissa ollessani nähnyt. Aritassa ei nimittäin ole yhtään mitään. :D Meillä oli vain pari minuuttia aikaa ja tiesin, etten tulisi pitkään aikaan näkemään enää kauppoja, joten oli pakko ostaa jotain ja parin minuutin silmäilyn jälkeen nappasin alerekistä hameen 980 yenillä. Arita ajaa mun sisäisen materialistin hulluksi! Vähän ärsyttävää kun tietää että on maailman parhaassa ostosmaassa, mutta ei pääse kaupoille millään. :D

Nagasakista ajoimme Omuraan, jossa oli pieni AFS orientaatio Nagasaki chapterin vaihtareille eli minulle ja Hongkongilaiselle Linukselle. Siellä vain käytiin samat asiat läpi, jotka oli osakassakin käyty. Saimme kuitenkin puhelimet ja minä sain pyörän!

Päivän jälkeen olin ihan poikki ja toivoin pääseväni kotiin, mutta seuraavaksi löysinkin itseni pienestä kotoisesta ravintolasta Chikan, okaasanin ja koko suvun kanssa...... Okei, ei koko sukua, mutta okaasanin vanhemmat, veli ja veljen perhe. Okaasanin veljen vaimo on ollut Hollannissa vaihdossa, joten osasi englantia! Syötiin siinä sitten ja alkoivat höpöttää jotain karaokesta ja kuolin sisäisesti, sillä olin kuoleman väsynyt, eikä YHTÄÄN olisi huvittanut alkaa lähes tuntemattomien edessä laulelemaan tällä äänellä, mutta niinhän siinä sitten kävi. Suuntasimme Chikan, okaasanin veljen vaimon ja heidän kahden poikansa (11 ja 14v) kanssa kohti karaokea. Monikohan 14-vuotias suomalainen poika suostuisi äidin, pikkuveljen, serkun ja random vaihtarin kanssa karaokeen?? :D En nyt sanoisi viihtyneeni siellä kamalasti. Olin umpiväsynyt ja korviani myöten täynnä japanin kieltä. He kaikki lauloivat yhdessä jotain japanilaisia lauluja, mutta enhän minä olisi kerennyt lukea hiraganoja sitä vauhtia, joten lauloin englannin kielisiä lauluja, mutta koska tietenkään heistä kukaan ei osannut laulaa englannin kielisiä lauluja, lauloin aina yksin ja täydellisessä hiljaisuudessa. Tällä äänellä. why god.... why..... Kai tuo karaoke on hauskaa kavereiden kanssa yhdessä laulaen...

1.4. sunnuntai

Sunnuntaina Chikako näytti pyöräreitin Arikoon. About puolen tunnin matka se on. Pelottaa vähän millaista tuskaa ylämäet ovat kesäisin kun on kuumaa ja kosteaa. Nää sanoo että nousee 37 asteeseen. =kuolema. Kun tultiin kotiin päin koululta Chikan kanssa, käytiin kaupassa ostamassa jäätelöä ja syötiin kodin pihalla. Oli tosi aurinkoinen ja lämmin päivä. Kirsikankukat ovat alkaneet aueta! Täällä on super kaunista!

Seuraavaksi lähdettiin okaasanin kanssa kauppaan ostamaan tattadaa! korvapuustiaineksia! Kaardemummaa ei löytynyt. Onko se joku suomalainen tai eurooppalainen mauste, vai mikä siinä on kun ei mistään löydy? Leivoin ekaa kertaa yksin korvapuusteja ja aluksi taikinan ulkomuoto oli aika... mielenkiintoinen. No olipahan meillä okaasanin kanssa hauskaa. :D Mutta näillä ei ollutkaan samanlaista uunia kuin suomessa ruukaa olla. Mikroaaltouuni on myös uuni! Kummallista... Ja se ei ihan tainnut soveltua korvapuustien paistoon, sillä pullat jäivät ihan valkoisiksi toiselta puolelta ja alta. Ei ne kauheasti korvapuusteilta maistunut, mutta kaikki tykkäsivät. Ja tosi hassua, mutta nää sanoo korvapuusteja leiväksi. Ja muutenkin näiden leipä on kyllä ilmiselvää pullaa. :D Pullan näköistä ja pullan makuista niin kyllä se sitten on pullaa, mutta nämä ei tiedä mikä on pulla ja ihmettelivät että mitä tuo on, kun näkivät kuvan ruisleivästä. :D Korvapuustien lisäksi oon tarjonnut salmiakkia. Oli mahtavaa nähdä okaasanin ja Chikan ilmeet! :D Ei oikein tykänneet. Mutta otoosan tykkäsi ja vielä enemmän ihmettelin kun tarjosin isovanhemmille ja obaasanin siskoille jotka tulivat käymään ja hekin tykkäsivät! Vaikka luulen kyllä että ainakin osa heistä sanoi niin vain kohteliaisuuttaan, sillä yhden ilmeestä näki selvästi, että maku oli kamala, mutta yritti hymyillä parhaansa mukaan. Mummo parka! Pitää pyytää vanhempia lähettämään tänne ruisleipää, että nämä saavat maistaa oikeaa leipää! Ja kun Suomessa valitetaan että paahtoleipä on pullaa. :DD Tulkaa kokeilemaan japanin leipää, se on melkein enemmän pullaa kuin suomen pulla! anteeksi pitkä leipä höpötys...

2.4. maanantai

Maanantaina käytiin otoosanin kanssa kauppakeskuksessa ja ostettiin pari lehteä Sagasta ja Kumamotosta. Niistä voin katsoa mitä haluaisin käydä katsomassa tai mitä haluaisin syödä jne. Ostettiin myös nettijohto, joten nyt olen omalla koneellani! Nämä ei anna mun maksaa yhtään mitään! Oon lähes yrittäny tyrkyttää rahaa näiden käsiin kassalla kun ostavat mulle jotain, mutta eivät suostu ottamaan! Nää on vaikka kuinka monta kertaa maksanut mun ruoat ravintolassa! Maanantainakin käytiin otoosanin kanssa syömässä chanponia (kai..?) ja oli älyttömän hyvää! Kun päästiin kotiin alettiin yhdessä kokkaamaan illallista. Otoosan opetti mulle kuinka tehdään inarisushia! Otoosan ei puhu yhtään englantia, joten oli vähän haastavaa, mutta tosi hauskaa kuitenkin. Jälkiruoaksi syötiin kakkua otoosanin kotiin paluun kunniaksi!

3.4. tiistai

Fuji-san!

Arita

hostien kotoota

Tänään olen vain opiskellut! About 5 tuntia opiskellut japania! Hyvä minä! Kohta lähden Chikakon kanssa kumoniin eli preppauskouluun ja opiskelen vielä vähän lisää japania! Jeee! Ja nyt on vähän kiire, joten en kerkeä alkaa asettelemaan noita kuvia järkevästi, pahoittelen.