Kawaiita ja sian suolta

11.4. keskiviikko

Aamulla satoi kaatamalla ja otoosan heitti mut kouluun ennen kuin itse lähti töihin paloasemalle. Otoosan käy aika harvakseltaan töissä, pari kertaa viikossa, mutta on siellä kerrallaan 24 tuntia. Aamulla muilla oli taas kokeita, joten istuskelin kirjastossa ja luin sherlockia. Olin aika hermostunut, koska Kadoi-sensei oli maanantaina ilmoittanut, että tänä päivänä pitäisin puheeni koko koululle. Puhe meni kuitenkin tosi hyvin, en unohtanut mitään ja yleisö oli mahtava! Kun nousin lavalle kaikki hurrasivat, eivät vain taputtaneet vaan vislasivat ja huutelivat kannustushuutoja! Tosin pieni mokani oli, että meinasin lähteä lavalle liian aikaisin. Sensei sanoi, että kun koulun laulu on ohi, lähden liikkeelle. Joten kun laulu oli laulettu lähdin kävelemään, mutta pian käsi repi minut takaisin ja ilmoitti että ei vielä. Kaikki opettajat nauroivat minulle kun olin niin hermostunut, mutta myöhemmin kuitenkin käytävillä sain moneen otteeseen kuulla että puhe meni tosi hyvin. Kun kaikki sitten tiesivät nimeni, kuului aina käytävillä "iida! iida! helouu!". Kun vastasin ja vilkutin hymyillen takaisin, tytöt alkoivat vinkumaan kawaiita, mutta jos huutaja oli poika, saattoi hän saada kavereiltaan hurraa huutoja, joukon high fiveja ja selkään taputuksia. Nää on kaikki ihan sekaisin. :D

Iltapäivällä koulun jälkeen menin katsomaan kun Miyu toimi baseball managerina. Juttelin parin kolmosen kanssa ja autoin Miyua tekemään pelaajille teetä. Kundit oli ihan innoissaan kun olin siellä ja lähdettyäni kuulemma kinusivat Miyua suostuttelemaan minut myös manageriksi. Tuskin menen. Eiköhän nää kohta muhun kyllästy, kun en ole enää uusi ja ihmeellinen valkonaama. :'D Yritän nyt kuitenkin käyttää tämän alun hyväkseni kun kaikki pyörivät kimpussani ja koitan parhaani saada oikeita ystäviä. Välillä tuntuu, että minut halutaan mukaan vain söpöksi lemmikiksi vierelle, jota kaikki haluaa paijata, mutta ei sitten sen enempää. Kauhean vaikea päästä sen kawaii tason yli ja saada oikeita ystäviä. Luokkalaiseni Chikako kyllä tosi mukava ja ei ainoastaan sitä kawaiita huuda vaan oikeasti keskustelee mun kanssa.

12.4. torstai

Ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Olin koulussa ja tulin kotiin. Oli tosi lämmin päivä ja oli tuskaa pyöräillä kotiin. Mä niin kuolen kesällä kun on oikeasti kuuma ja pitää pyöräillä niitä monia ylämäkiä.

13.4. perjantai

Omg 13. päivä perjantai ja näin mustan kissan! Päivä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin epäonninen. Koulussa oli hiking! Käveltiin pitkä pitkä matka jonnekkin mäen päälle, jossa sitten syötiin bentot ja herkkuja. Näille retkien kohokohta on karkkien syönti ja kaikki tuo kauheat lastit mukanaan. :D Parasta mulle kuitenkin oli se kun kävelyn aikana sai jutella muiden kanssa ja tutustua lisää. Alkaa vähän tuntumaan että ainakin muutamat ihmiset oikeasti haluaa tutustua muhun. Takaisintulomatkan kävelin Chikakon kanssa (luokkakaveri, ei sisko) ja hän oikeasti puhui mulle tosi paljon ja oli kiinnostunut musta ja Suomesta ja opetti mulle japania. Tuli niin hyvä mieli!

14.4. lauantai

Aamupäivällä kävin okaasanin kanssa kirjastossa. Ainakin luulin että me vaan piipahdetaan siellä, mutta ilmenikin että okaasan kuuluu johonkin kirja keskustelu piiriin ja katosi jonnekin ystäviensä kanssa juttelemaan ja mutustamaan pullaa. Minä kiertelin kirjastossa ja koitin vähän lukea lasten kirjoja ja etsiä kirjoja joissa on paljon kuvia. Sain viihdytettyä itseäni kirjoilla puolisen tuntia, mutta seuraavat puolitoistatuntia kuluivat kun torkuin hääpuku malliston äärellä. Kirosin mielessäni päätöstäni lähteä mukaan, kun olisin voinut jäädä nukkumaankin.

Loppu päivä meni random hengailun merkeissä, mutta illalla suunnattiin yakitori ravintolaan. Ruoka oli älyttömän hyvää! Tuli niin Anthony Bourdain-olo kun istuin ravintolan tiskillä, joka näytti ihan samanlaiselta, jossa mies oli käynyt japanin reissullaan (vai oliko se se Andrew...). Tuntui siis tyhmältä syödä pelkkää sian ja naudan lihaa, joten pyysin jotain vähän erikoisempaa. Tuli syötyä aika paljon, koska mielessäni pyöri ajatus "entä jos en saa enää mahdollisuutta syödä tätä". Tien vatsaani löysi muun muassa lehmän kieli, sian sorkka, suoli ja maksa sekä kanan nahka. Valitettavasti osallistuin myös maailman valaskantojen tuhoamiseen ja söin varsin herkullista valas sashimia(=raakaa). Ehken syyllistynyt niin vakavaan rikokseen, eihän sitä valasparkaa olisi mikään voinut enää pelastaa. Ruoka oli älyttömän herkullista ja päinvastaisista oletuksistani huolimatta kanan nahka oli yllättävän hyvää. :D Maksaa en kyllä pystynyt syömään loppuun, en ymmärrä miten olin voinut unohtaa että sehän on sitä samaa tavaraa mitä ala-asteella pakotettiin syömään laatikon muodossa. Ajattelin englanniksi, joten unohdin että liver = maksa, onhan tuo tuttua jo, eikä ihan suosikkieni joukkoon kuulu. Raakana se on kuulemma ihan eri makuista, täytyy joskus koittaa... Nyt harmittaa kyllä kun unohdin kameran kotiin!

Tuli taas pari kysymystä!

Missä opiskelin japania? Enimmäkseen olen koittanut itse opiskella, käyttäen hyväkseni oppikirjoja sekä nettiä. Olen kuitenkin käynyt läpi myös kaksi japanin kielen alkeis kurssia. Toinen oli Helsingin kesäyliopiston kurssi kesällä 2010 ja toinen Japania ry:n kurssi alkuvuodesta 2011. Näillä eväillä sai aika hyvät pohjat, mutta moni asia luiskahti mielestä ennen kuin kerkesin edes tänne tulla.

Saako kaupunkinsa itse valita? Ei saa. Sä asut siellä mistä sulle löytyy perhe. Täältä Aritasta tämä perhe katsoi netistä että tuo tyttö vaikuttaa kivalta ja sen takia olen nyt täällä. (Vaikka voisin mielummin olla _vähän_ isommassa paikassa...) AFS:llä päätavoitteena on ilmeisesti saada perhe, joka voi hostata koko vuoden, niinkuin minun tapauksessani (ja olen kovin onnellinen siitä). Voi kuitenkin olla, että joutuu vaihtaa perhettä jossain vaiheessa vuotta, koska ensimmäinen perhe ei pysty pitämään koko vuotta.

Voiko laittaa toivekaupunkia? Ei mielestäni. Ei ainakaan tänne Japaniin. Ilmeisesti joidenkin järjestöjen kautta voi ainakin Amerikkaan lähtiessä toivoa osavaltiota (joka tietysti maksaa ylimääräistä).

Vanhoja random kuvia loppuun, ettei olisi niin tekstipainotteinen. Tiedän että lukeminen ilman kuvia voi olla vähän tylsää ja raskasta. Tuossa toisessa kuvassa näkyy tätä taloa vähän ulkoa. Joskus taisi tulla toiveita nähdä kuvia täältä sisältä. En kuitenkaan viitsi ladata tänne kauheasti mitään kuvia ihmisistä tai näiden talosta. Kyllähän tekin varmaan tajuatte ettei nämä välttämättä halua kodistaan kuvia nettiin, en itse ainakaan haluaisi omastani... Ensi kerralla laitan kuitenkin tuoreita kuvia, lupaan sen!