maanantai 9. huhtikuuta 2012

Koulu on kivaa!

5.4. torstai

Torstaina naapurini Shino, about kolmikymppinen otoosanin serkun tytär lähti kierrättämään minua ympäri Sagan prefektuuria. Shino on tosi mukava ja kaiken lisäksi ymmärtää englantia aika hyvin, niin sain pitää parin tunnin loman japanin kielestä. Käytiin syömässä ikaa eli kalmaria jossain ravintolassa, oishikatta! Se oli kyllä aika friikkiä kun se kalmari näytti elävän vielä, ainakin sen naamalonkerot liikkui koko ajan! Kun siitä päältä oli syöty se kalmarin viipaloitu pussijuttu (luulisin...), loppuosa friteerattiin! Tempuroitua lonkeroa om nom. Tuli nälkä. ;_;

Ruokailun jälkeen suunnattiin kohti merenrantaa. Näkymä merelle oli tosi kaunis ja nautin suuresti maisemista, meren tuoksusta ja aaltojen äänestä. Sitten me maksoimma parisataa yeniä, jotta pääsimme merenalaiseen ööm.. säiliöön? :D en keksi sopivaa sanaa, mutta siis tila meren pinnan alapuolella ja siellä sai ihailla kaloja. Näin monia eri kaloja ja tunnistin fugun!

Seuraava kohteemme oli Karatsun linna, joka oli upea kirsikankukkien keskellä! Näkymä linnan parvelta oli merelle päin uskomattoman hieno. Ostettiin jostain kojusta herkullisia mocheja ja palattiin takaisin päin. Päivä oli aivan mahtava, nautin suuresti, kiitos Shino! Shino sanoi pitävänsä marimekosta, joten ehkä hankin hänelle kiitokseksi jotain marimekkoa. :D

6.4. perjantai

Ensimmäinen koulupäivä! Jännitti aivan älyttömästi, varmaan enemmän kuin perheen tapaaminen. Perhosilla oli rajut bailut mun vatsassa kun koitin painaa mieleeni muutaman rivin esittely tekstistä, joka mun oli pyydetty valmistelemaan luokan tapaamista varten. Joku päivä joudun vielä esittelemään itseni ja pitämään pienen puheen koko koulun edessä! apua......

Kun saavuin sovittuun aikaan 10:30 koululle olin hermostunut, innoissani, iloinen ja peloissani ja eteisessä tärisin kauttaaltaan. Tapasin aulassa homeroom teacherini, jonka nimi olikin Kadoi-sensei eikä Kadon, niinkuin aiemmin olin kirjoittanut. En muista täällä kenenkään nimiä! Paikalle tuli myös Uragou-sensei, desing osaston päällikkö. Yhdessä lähdimme kohti liikunta/juhlasalia, jossa oli joku vanhojen opettajien hyvästelyseremonia meneillään. Hiippailimme Kadoi-sensein kanssa taakse istumaan (lattialle, tuoleja ei ollut). Seremonia kesti aika kauan, mutta jossain vaiheessa joku oppilas kääntyi katsomaan taakse ja näki minut. Voitte varmaan kuvitella mitä siitä seurasi. Tyttö supatti ystävilleen, jotka supattivat ystävilleen ja niin lopulta melkein kaikkien oppilaiden kasvot olivat kohti sitä takanurkkaa, jossa istuin, tietämättä mihin katsoa.

Hieman ennen seremonian loppua lähdin Uragou-sensein kanssa. Hän vei minut odottelemaan desing siiven opettajien huoneeseen, jossa juttelin joidenkin opettajien kanssa (nimet unohdin heti kun ne oli sanottu) ja join teetä. Katsottiin google mapista missä asun. :D Mutta sitten taas joku oppilas äkkäsi avoimesta ovesta ja huoneen käytävälle johtavista ikkunoista että istun siellä ja pian ovella tungeksi porukkaa avoimesti tuijottamassa ja kaikki kiljui "kawaiii kawaii!". Kaikki vilkuttivat ja kun vilkutin takaisin ja sanoin jotain alkoi taas kawaii-huuto. En oikein tiennyt mitä tehdä ja toivoin että joku sensei olisi laittanut oven kiinni. Oli jotenkin niin awkward istua siinä kun kaikki tuijotti. Ne näytti tulleen hulluiksi! Yksinkin tyttö repi hiuksiaan, hyppi tasajalkaa ja kiljui kawaiii. :'D Kun yksi lauma lähti pois, pian kuului tossujen läpsytystä juoksutahtiin ja ovelle ilmestyi taas uusia tyttöjä ja sama toistui vähintäänkin kymmenen kertaa, kunnes tunti alkoi. Istuskelin ja odottelin, kunnes minut tultiin hakemaan luokkaan. Kun saavuin luokkaan kiljunta alkoi taas. :D Pidin pienen puheeni ja sen jälkeen kävin kaikkien pulpetin luona ja jokainen kertoi nimensä. En muista enää yhtäkään nimeä. :D Vaikka koulun oppilaista reilusti suurin osa on poikia, on luokkani kuitenkin erittäin tyttöpainotteinen: 6 poikaa ja 30jotain tyttöä. Jotkut halusivat kätellä ja kertoivat lempinimiään, ihankuin mä ne voisin millään muistaa! Yksi tyttö oli niin ujo että alkoi ilmeisesti itkemään kun hänen vuoronsa oli esittäytyä. En nähnyt hänen kasvojaan, sillä hän peitti ne käsillään, näin vain että hän oli ihan punainen. En kai mä nyt niin pelottava ole!? D: Myöhemmin kun kävelin käytävällä Kadoi-sensein kanssa, tämä tyttö oli siellä, punaisena edelleen, mutta sai sanotuksi nimensä Shiroi.

Luokassa sensei selitti jotain, mitä en yhtään tajunnut ja sen jälkeen päästiin kotiin, mutta suuri osa jäi luokkaan parveilemaan mun ympärille. Olin ihan hämilläni kun kaikki vaan tuijotti ja tuijotti ja sitten alko kameroita ilmestymään ja jouduin poseeraamaan vaikka kuinka moneen kuvaan ja samaan aikaan oli niin monta kameraa esillä etten tiennyt mihin katsoa! Tuli jo tusina purikura kutsua, mutta katsoo nyt. :D

Huomasin kuitenki jännittäneeni ihan liikaa ihan turhaan, kaikki oli tosi mukavia, opettajatkaan eivät ole pelottavia vaan oikeastaan tosi hauskoja ja lepposia. Odotan innolla ensi viikkoa ja koulun alkua. Joudun tosin maanantain ja keskiviikon opiskelemaan kirjastossa yksin japania kun muilla on jotain kokeita. Ja tiistaina en mene kouluun, koska on joku ykkösten saapumisseremonia. Itse olen siis toisella luokalla desing osastolla. Lucky me maalaamista on kuulemma paljon ja oon surkea siinä. :P

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään erityistä. Makasin kotona ja opiskelin japania välillä random chillailun välissä. Käytiin hostvanhempien kanssa ajelulla jossain hienossa paikassa, joka oli täynnä kirsikkapuita. Täällä on niin nättiä! Tosin kukat alkavat tipahdella jo pois hiljalleen. Käytiin myös vuokraamassa elokuvia. Minulle vuokrattiin jotain animea, jos vaikka oppisin vähän japania niistä. Täällä dvd:n vuokraus on tosi halpaa! Yksi leffa viikoksi maksaa 100 yeniä eli alle euron!

9.4. maanantai

En varmaan koskaan ole ollut näin innoissani kouluun menosta! Aamulla Chikakon kaveri Kotomi, joka on samalla luokalla kanssani odotteli minua lähimarketin pihassa ja yhdessä lähdimme pyörällä kouluun. Klo 12:45 asti opiskelin yksin kirjastossa ja luin välillä Sherlock Holmesin seikkailuja. Täällähän ei saa tuoda puhelinta kouluun, mutta opiskelun nimissä sain käyttää iphoneni sanakirjaa kirjastossa kunhan kukaan ei näe. Arikossa, kuten varmaan kaikissa muissakin Japanin kouluissa on tosi tiukat säännöt. Mm. meikki, hiusten värjäys, kynsilakka, korut ja puhelimet on kiellettyjä. Hame ei saa olla liian lyhyt eli polvet pitää peittää (tätä sääntöä rikkoo kyllä lähes kaikki) ja pitkät hiukset pitää olla kiinni. Pöh, näytän pallopäältä hiukset kiinni ja paita napitettuna korviin.

Klo 12:45 oli lounas ja sen jälkeen siivottiin koulu ja päästiin kotiin. Sain aika lyhyessäkin ajassa jo kavereita, oon hengaillut paljonkin yhden Miyun ja hänen kavereidensa Ayanan ja Mimin kanssa. Ilmeisesti ollaan lauantaina menossa yhdessä shoppailemaan ja purikuraan! Jee!

6 kommenttia:

  1. Kuinka hyvin sä puhut japania vai paljo sitä ptää osata et pääsee tonne :D ?

    VastaaPoista
  2. Lucky me maalaamista?
    Voisiko joku selittää tyhmälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onnekas minä, maalaamista on... " -Tämä taisi olla ironiaa- :)

      Poista
    2. Uups, tyhmä minä. ;) Enkun kieli hallussa, juupa juu...

      Poista
  3. nauroin ääneen kun postauksen luin:D uskomattomat reaktiot ihmisillä, tulee paljon hauskoja muistoja, ja vielä vuosi(?)sulla edessä!

    VastaaPoista
  4. Äh, oon vähän kateellinen sun koulukavereista :( munki koulussa ihmiset on totta kai kiinnostuneita ja kawaii kawaii mutta kukaan ei tunnu oikeesti haluavan olla mun ystävä.

    VastaaPoista