Japanilainen joulu

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Tai sitten ei! Ensimmäinen jouluni koskaan jossain muualla kuin Suomessa. Tätä joulua kuvasi hyvin se, etten muistanut koko juhlapäivää, ennen kuin joskus aamiaisen jälkeen telkkarissa joku puhui joulusta. Katseeni harhaili kalenteriin ja kysäisin otoosanilta mikä päivä tänään on. No jouluaattohan se olikin!


Lunta ei ole. Puissa on vihreitä lehtiä ja lämpötila on plussan puolella. Joulusiivousta ei ole tehty. Ei ole joulukuusta, eikä pakettejakaan sen alla, joita voisi tunnustella ja arvailla sisältöä. Jouluruokia ei ole. Koristeet rajoittuvat muutamaan Chikakon ala-asteella tekemään vessapaperirullajoulupukkiin eteisen hyllyköllä. Kynttilöitä ei polteta eikä talossa leijaile kanelin tuoksu. Ulkona on valoisaa peräti 12 tuntia vuorokaudessa. On se vähän kumma kun aurinko paistaa herätessä.


Ottaen huomioon, että Japani ei ole kristitty maa, on erikoista että joulua kuitenkin juhlitaan. Ihan vähän vain, mutta juhlitaan silti. Televisiosta tulee jouluisaa ohjelmaa, kaupoissa myydään joulukoristeita ja soitetaan joululauluja, sekä joulukakkukuvastot tipahtavat postiluukuista. Täällä jouluna pääosassa esiintyy joulukakku. Täysin ylimakea ja överikoristeltu kakku, tai kuten tänä vuonna perheessämme syötiin, lajitelma pieniä kakkupaloja.

 

 

 

 

 

Päivällä syötiin ihan normaalia karririisiä ja käytiin uniqlossa ostamassa otoosanille tuulitakkia. Löysin itselleni joululahjan miestenosaston alennuskopasta. Viininpunainen villapaita! Pehmoinen ja ihanan värinen paita oli miesten L kokoa ja muovisessa kääreessä. En siis voinut sovittaa sitä, mutta oletin sen olevan minulle lähes mekon kokoinen. Kuinka ollakaan! Se oli juuri sopiva. Olen siis Japanissa miesten L kokoa? Ihanaa. No ihan tyylikäs se on ja mielestäni arvokkaamman näköinen kuin seitsemän euroa.

                                                                      ps. en muokannut kuvaa, aurinko ja iphonen kamera tekivät sen

Shoppailtuamme palasimme kotiin ja katsoimme televisiosta taitoluistelua. Ilta tuli, skypetimme hieman Chikakon kanssa ja söimme jotain ihan tavallista. Koitin herätellä joulutunnelmaa soittamalla joululauluja, polttamalla kynttilöitä ja tarjoilemalla suomalaista kaneliteetä ja pipareita. No ei kyllä ihan toiminut, joulutunnelmaa ei ollut. :D Mutta ei se mitään, kokemus tämäkin ja eiköhän niitä suomalaisia jouluja ole edessä ihan riittämiin. Lopun iltaa voivottelin vatsa kipeänä liiallisesta liaallisen makean kakun syömisestä. Oli ihan kiva jouluaatto.



sain joululahjaksi tabit eli perinteiset japanilaiset sukat, joita käytetään kimonon kanssa. tosin itse tarvitsen niitä lähinnä kyudota harrastaessa

Joulupäivän vietin yksin kotona kun porukoilla oli töitä. Datasin, kävin lenkillä ja iltakoulussa, unohtaen täysin koko joulun.
Japanissa joulu ei ole suuri juttu, toisin kuin uusi vuosi. Uusi vuosi on se suuri perhejuhla, johon valmistaudutaan kunnolla. Suursiivousta, pöytää koettelevan ruokavuoren valmistelua ja mochin pyörittelyä. Ilotulituksia ei ole, joten on kai ihan ok, että sairaalatkin ovat lomalla muutaman päivän ajan. En toki räjähtänyt epäuskoiseen nauruun kun kuulin sairaaloidenkin lomailevan.

tehtiin muutama mochi

 



jouluna ei lähetetä joulukortteja. kuvassa uuden vuoden kortteja, joita lähetin 5 kpl ystävilleni ja opettajilleni. okaasan kirjoitti näitä n. 70 kpl.

Huomenna autan okaasania monen eri ruokalajin valmistuksessa. Toisin kuin Suomessa, täällä uutta vuotta juhlistetaan 1.1. eikä 31.12. Perheen ja sukulaisten kanssa uuden vuoden ruokia herkuteltuani suuntaan okaasanin kanssa suosikkivaatekaupoilleni, sillä uuden vuoden alennukset lähtevät käyntiin. Ajattelin suorittaa viimeiset shoppailuni silloin, sillä jo pari päivää yli kuukauden päästä koittaa kotimatka. Aivan liian aikaisin ja ahdistun suuresti paluun ajattelusta. Varsinkin kun AFS:ltä tuli paperilappua kotiin, jossa kerrottiin paluun olevan kaamea. Kukaan ei ymmärrä muuttunutta ja kasvanutta vaihtaria, joudut sopeutumaan uudestaan ja se on kuulemma vaikeampaa kuin vaihtomaahan sopeutuminen oli. Kyllä, olen innoissani kotiin paluusta. Haluan tavata perheeni ja ystäväni ja päästä takaisin "vapaaseen" elämään. Mutta lähteminen täältä on vaikeaa. Jättää kaikki nämä ihmiset ja tämä ympäristö, johon on tottunut ja voi kutsua kodikseen.


Enää kuukausi. Luultavasti kannattaisi alkaa henkisesti valmistautumaan paluuseen, mutta en haluaisi ajatella sitä. Kyllä, haluan Suomeen. Ei, en halua lähteä täältä. Unohdetaan tämä hetkeksi, jooko. Nyt haluan vain katsoa tyhmää japanilaista televisio-ohjelmaa ja syödä okonomiyakia japanilaisen perheeni kanssa ja naureskella yhdessä ja kuunnella kuinka otoosan haukkuu kaikki telkkarissa esiintyviä henkilöitä urpoiksi.

 

 Hyvää uutta vuotta kaikille!

 

 Bonuskuva: neulomalla joulun teen