Kuinka paljon japanilaiset käyttävät nettiä vapaa-aikanaan? Istuvatko he edes tietokoneen ääressä kuten useimmat suomalaiset?
Japanilaisista yleensä on vähän hankala sanoa, kun en jokaisen kotiin ole päässyt katsomaan. :D Omasta perheestäni eniten koneella istuu isä. Itseasiassa tätä kirjoittaessanikin hän roikkuu netissä. Mitä tehden, ei aavistustakaan. Äiti käy koneella vain facebookissa kirjoittamassa siskolleni, joka tosiaan lähti sinne suomeen kesän aikana. Ja mitä taas siskooni tulee, ei hänkään suomalaiseen yleiseen tapaan "roikkunut" koneella tuntikausia tai yödatannut. Pari kertaa viikossa kävi katsomassa facebookia, siinä se. Ja mitä yödataamiseen tulee, täällä tai ainakin tässä perheessä, se on tuntematon käsite.
Japanilaisten kavereiden facebookista kyllä näkee, että monet käyvät siellä päivittäin. Mutta saman tason datausta kuin suomessa täällä ei tietääkseni harrasteta. Kaikki tulevat koulusta/töistä niin myöhään, ettei koneella olemiseen ole edes aikaa.
Loukkaantuuko Japanilaiset helposti jos teet jotain mikä ei sovi sinne kulttuuriin?
Ei ne loukkaannu. Tai jos loukkaantuu, eivät sitä näytä mitenkään. Japanilaisilla on tosi vahva "me ja muut" -ajatus maailmasta, joten he eivät alkujaankaan oleta ulkomaalaisen tajuavan mistään mitään. Tai ainakaan japanilaisesta kulttuurista. Mutta häiritsevän usein olen törmännyt tuohon "gaijinit ei tiedä mistään mitään" -ajattelutapaan. Gaijin tarkoittaa suoraan käännettynä ulkoihmistä. Vähän niin kuin avaruusolioita. Ihmeellisiä otuksia. Aluksi olin itse hieman loukkaantunut tuosta ajatustyylistä, mutta nyt vain käy hieman sääliksi niitä raukkoja, jotka eivät ymmärrä maailmaa ja ovat jymähtäneet kovin itsekeskeiseen "Japani on maailman napa ja ainoa sivistynyt yhteiskunta" -ajattelutapaan. Useimmat kuitenkin ymmärtävät kulttuurien erilaisuudet, eivätkä pahastu jos et heti ymmärrä japanilaista tapaa toimia. Toivon kovasti, että olen hieman avannut joidenkin käsitystä ulkomaalaisista. Ainakin kavereiden sanoman mukaan olen saanut heitä kiinnostumaan vieraista kulttuureista.
Jaksaisitko tehdä postauksen siitä mitä oot ostanu?
Itse asiassa olen jo aiemmin tainnut lähes kaiken ostamani esitellä täällä blogissa. Ellette sitten halua kuvaa ja arviointia japanilaisista huulirasvoista tai hammasharjoista (joiden harjaosa on muuten paljon pienempi kuin suomalaisten hammasharjojen). Viime aikoina en ole paljoa ostellut, sillä säästelen rahojani uuden vuoden jälkeisiin jättialennuksiin. Kuulemma jengi jonottaa yöllä kauppojen ovien edessä päästäkseen ensimmäisenä sukeltamaan alennuksiin!
Parin kuukauden sisällä on haaviin kuitenkin takertunut muutamia koruja, laukku ja huivi:
Jos et ole huomannut aiempia postauksiani ostoksistani, niihin pääset näistä linkeistä.
Japanissa on suhteellisen turvallista liikkua, toisin kuin paikalliset sanovat. Tietysti riippuu myös siitä asutko maalla vai kaupungissa. Itse en ole kohdannut ongelmia liikenteen tai pervojen kanssa. Kaupunkiin näitä ilkeitä setiä tietysti mahtuu enemmän, mutta luulisin ettei heidän kynsiinsä joudu jos osaa kulkea turvallisilla alueilla, eikä haahuile pimeillä kujilla illalla. Täällä maaseudulla on kyllä myös se huono puoli, että kaduilla ei aina ole katuvaloja ja muita ihmisiä ei kovin usein tule vastaan, ainakaan illansuussa.
Muutamaan otteeseen koulussa aamun luokanvalvojan tilaisuudessa on opettaja ilmoittanut, että siellä ja tuolla nyt joku 160 senttinen mies käynyt käsiksi koulun oppilaaseen, mutta lopettanut ja kävellyt pois kun tyttö kohteliaasti niin pyytänyt. Mielestäni aika huvittavaa, että ensinnäkin tyttö alkaa nätisti pyytämään ja toisekseen, että mies oikeasti lopettaa. Itse en alkaisi mitään pyytelemään vaan iskisin suoraan kuonoon ja herran kalleuksille.
Mitä liikenteeseen tulee, myös japaniin mahtuu punaisia päin kaahaavia. Jos olet eksynyt, saat helposti apua. Tai niin luulisin, tähän kylään on vähän vaikea eksyä, joten kokemusta ei ole. :D Mutta Japanissa pärjää ihan sillä samalla yleisellä järjen käytöllä kuten Suomessakin.
Syödäänkö siellä paljonkin sushia?
Yleinen harhaluulo on, että japanilaiset syövät koko ajan sushia. Sushi ei kuitenkaan ole arkiruokaa, vaan sitä herkutellaan useimmiten juhlien aikana tai ravintolassa. Kotona ollaan pari kertaa laitettu inarisushia eli eräänlaiseen tofukuoreen käärittyä riisiä. Ei kuullosta välttämättä kovin houkuttelevalta, enkä itsekään ole tofun suuri ystävä, mutta inarisushi on älyttömän hyvää! Joskus mummo tekee meille ylisuuria ja yliherkullisia makisusheja, eli niitä levään käärittyjä rullia.
Jos tulet joskus Japaniin, kannattaa ehdottomasti käydä kaitenzushissa. Sushibaari, jossa pöydän vierellä kulkevalla hihnalla menee herkullisia sushiannoksia, joita saat vapaasti noukkia syötäväksesi. Hinta määräytyy syötyjen lautasten ja niiden värien perusteella, mutta useimmiten yksi annos maksaa noin euron. Eli todella halpaa ja vielä herkullista. Voih, nyt tuli nälkä!! (miten onnistuin sushista kirjoittamaan näin paljon?)
Löytyykö kaupungistasi niitä Japanin kuuluisia automaatteja, joista voi ostaa lämmintä pizzaa, vaatteita jne.? (pikkuhousut taitaa olla urbaanilegenda).
Kutsuisin tätä ennemminkin kyläksi kuin kaupungiksi ja siitä syystä myös automaattien valikoima on suurkaupunkeihin verrattuna huomattavasti pienempi. En ole harmikseni törmännyt mihinkään ihmeelliseen siis. Täältä löytyy niitä perinteisiä (joskin suuremmalla valikoimalla kuin suomessa) juoma-automaatteja. Erikoisempina tulevat tupakka- ja olutautomaatit. Niissä tarvitsee jotenkin ovelasti henkkareita näyttämällä todistaa olevansa täysi-ikäinen. Mutta miettikää nyt kuinka helppo alaikäisen olisi lainata isoveljen papereita!
Ja en kyllä yhtään yllättyisi, vaikka jostain suuresta kaupungista löytyisikin niitä pikkuhousuja. :D
Miten valitsitte järjestön?
Valinnan tein perinpohjaisen tutkimuksen ja vertailun jälkeen. Ensin otin selvää kaikista järjestöistä, jotka lähettävät vaihtareita Japaniin. Luin läpi kaikkien järjestöjen sivut, sekä erittäin hyödylliseksi osoittautuneen vaihtarien foorumin ketjut järjestöistä. Luonnollisestikin karsin ensimmäisenä pois ne, jotka olivat saaneet paljonkin huonoa palautetta toiminnastaan. Lopulta käteeni jäivät mielestäni parhaimmat AFS ja YFU. Maksimoidakseni mahdollisuuteni päästä vaihtoon, laitoin hakemuksen molemmille. Lopulta jouduin kuitenkin tekemään vielä päätöksen näiden kahden väliltä, sillä minut hyväksyttiin molempien kautta. Valitsin AFS:n siitä syystä, että hintaan kuuluivat myös vakuutukset ja kohdemaassa mahdolliset koulumatkojen kustannukset. Sen voin sanoa, etten ole sekuntiakaan katunut valintaani. AFS on niin Suomen kuin Japaninkin puolella toiminut loistavasti! Kiitos heille siitä.
Paljonko pystyit vaikuttamaan host-perheeseen?
En muistaakseni lainkaan. Voi olla, että johonkin kirjoitin toiveeni joskus, mutta nyt en tosiaankaan muista. Perhe valitsee oppilaan, jonka haluaisi luokseen asumaan. Noin kolmea kuukautta ennen lähtöä sain alustavat tiedot siitä, minkälaiseen perheeseen olen menossa. Olin innosta soikeana kun luin saavani oman ikäisen siskon!
Kuinka paljon tiesit kulttuurista, tavoista ym.?
Olin aika hyvin perillä siitä mikä mua odottaa Japanissa. Miten ihmiset käyttäytyy jne. Luin niin monta vaihtariblogia läpi kuin vain netin uumenista niitä löysin, luin kirjoja aiheesta ja katselin japanilaisia elokuvia ja draamasarjoja. Jos joku kulttuuriin ja käyttäytymiseen liittyvä asia on täällä tullut yllätyksenä, johtuu se useimmiten vain siitä, että olen unohtanut jo lukeneeni sen. Kun olen ongelman tai erilaisuuden kohdannut, muistan yhtäkkiä "ainiin hemmetti kyllähän mä tän tiesin, se luki siellä ja tuolla ja siinä blogissa se yksi kirjoitti tästä". Mutta melko hyvin tiesin kulttuurista ennen lähtöäni ja mielestäni se helpotti alkua.
Oletko harkinnut muuttamista Japaniin tilapäisesti tai lopullisesti joskus tulevaisuudessa?
Lopullisesti tuskin koskaan muutan Japaniin, mutta tässä vaiheessa elämää on turha höpöttää mistään kovin lopullisesta. Olen kyllä harkinnut ja pohtinut japaniin muuttamista lukion jälkeen. Mielessäni on pyörinyt vuosi esimerkiksi Nagasakissa japania opiskellen ja elämyksiä keräillen. Toinen vaihtoehto olisi yliopistovaihto. Haluaisin saada japanini kutakuinkin fluentiksi ja parhaitenhan se tietenkin toteutuu maassa asumalla. Kyllä tänne haluaisin kovasti takaisin, mutta päässä pyörii myös unelma vaatesuunnittelun ja -markkinoinnin opiskelusta Lontoossa.
Mitä mieltä japanilaiset on lävistyksistä ja tatskoista?
Kouluissahan molemmat on kielletty. Korvikset on ihan ok vapaa-ajalla, mutta muut lävistykset alkaa olla jo hieman paheksuntaa herättäviä, ainakin täällä maaseudulla. Itseasiassa en ole täällä nähnyt ketään lävistettyä tai tatuoitua, ellei korvakoruja lasketa.
Mitä tatuointeihin tulee niin ei tule mitään. Täällä tatuoinnit yhdistetään vahvasti rikollisuuteen ja esimerkiksi kylpylään sua ei päästetä tatuoinnin kanssa. Olen täällä muutamille ilmoittanut halustani hankkia tatuointi ja sillä herättänyt suuresti ihmetystä ja kauhistelua. Jos sulla on lävistyksiä ja tatuointeja niin ehdottomasti kannattaa piilottaa ne tänne tullessa. Lävistyksistä korut pois ja tatuointi piiloon. Jos kuva on jossain näkyvällä paikalla niin voi olla ettei sua oteta mihinkään kouluun täällä.
On tää japani vähän hassu. :D
Mikä on ollut Japanin vuotesi paras tai mieleenpainuvin tapahtuma?
Mieleenpainuvin tapahtuma tähän mennessä taitaa olla bunkasai eli kultturifestivaali ja suuri huomio jota sain osakseni sen aikana. Parhaimpiin hetkiin lukeutuvat myös hauskat hetket perheen, kavereiden ja opettajien kanssa.
Eräs vähän erilainen, mutta mieleeni painunut hetki oli, kun eräs ilta tulin tavalliseen tapaan koulusta kotiin pyörällä. Ilma oli hieman kirpeän viileä, oli säkkipimeää ja taivallaa loistivat kirkkaina täysikuu ja miljoonat tähdet. Olin juuri viettänyt ihanan päivän koulussa kavereiden ja opettajien kanssa pelleillen ja suosikkiopettajani kanssa yli tunnin jutellen. En voinut lopettaa hymyilyä kun pyöräilin pimeässä peltojen vierellä. Ympärillä oli ihan hiljaista, en halunnut vielä saapua kotiin telkkarin mölinään ja kylpyammeen pesutuokioon. Kiersin hieman kauempaa ja saavuin peltojen keskellä kulkevalle joelle. Pysähdyin sillalle, katselin ylös tähtiin ja kuuntelin veden solinaa ja koiran haukuntaa jossain kaukana. Hymyilin tummalle taivaalle, nautin viileästä ilmasta kasvoillani ja rakastin japania.
Entä suurin järkytys?
Rehellisesti sanottuna suurin järkytykseni oli se miten japanilaiset suhtautuvat homoseksuaalisuuteen. Se on jotain erittäin kummallista, outoa ja epänormaalia. Monesta kulttuurierosta olin etukäteen lukenut, mutta tästä kukaan ei ollut kirjoittanut.
Harmittaa kovasti japanilaisten seksuaalivähemmistöön kuuluvien puolesta. Ja kun ottaa kuitenkin huomioon kuinka moderni maa japani monella tapaa on ja kuinka paljon ihmisiä täällä elää, on todella outoa että niinkin normaali asia käsitetään täällä niin epänormaalina.
Olin kovin yllättynyt lukiolaisten leikeistä: "sä oot lesbo! häähää!" ja sitten täytyy kiljua takaisin "no enkä ole, en oo!!" tai "muhahahaa oon lesbo!!" *hyppää muiden päälle lääppimään*. Anteeksi mitä helvettiä oikeasti? Aikuiset ei tietenkään leiki tuolla tavalla, mutta suhtautuvat kuin se olisi jotain kovin kummallista ja epänormaalia. Suuri järkytys.
Oletko kokenut kulttuurishokkia?
Pari kuukautta Japanissa vietettyäni, kun turistivaihe laantui, alkoi hieman vaikeampi kausi. Piti totuttautua arkielämään, jossa eivät aina tuntemani käyttäytymismallit enää toimineet. Enää ei ollut jännää kuulla pelkkää japanin kieltä vaan alkoi ärsyttämään ettei ymmärtänyt. Riisi jäi kurkkuun ja teki mieli perunaa. Oli koti-ikävä ja halusi tavata "järkeviä" ihmisiä. Lopulta shokista pääsi kuitenkin yli ja sitä helpotti huomattavasti se, että sen tulon ja ohi menon tiesi jo etukäteen.
Mitä uskot kaipaavasi Japanista Suomeen palatessasi?
Ruokaa! Näännyn nälkään Suomessa kun ei ole mitään syötävää! Ja tarvitsen japanilaista riisiä! En sitä kamalaa kuivaa mitä suomessa syödään. Onneksi Helsingistä löytyy muutama aasialainen ruokakauppa. Musta taitaa tulla vakioasiakas.
Toinen asia on kouluelämä. Vaikka mun mielestä suomalainen koulusysteemi on erityisen nerokas, verrattuna japanilaiseen systeemiin, jään kovasti kaipaamaan tätä yhteisöllisyyttä. Oman luokan kanssa tullaan kaikkien kanssa hyviksi kavereiksi ja koska opiskellaan enimmäkseen designia, luonnollisesti design opettajien kanssa oon tullut kovin läheiseksi. Esimerkiksi tässä ensi viikolla oon menossa mun suosikkimaikan luokse yökylään! Näitä ihmisiä jään todellakin kaipaamaan. Perhettä ja opettajia ja noh kavereita myös. Kirjoitan tässä joskus lähitulevaisuudessa pienen avautumisen aiheesta nimeltä ystävien saaminen.
Suosittelisitko oman kokemuksesi perusteella vaihtovuotta Japanissa?
Ehdottomasti. Ilman nanosekunnin epäröintiä. Vaihtovuosi ei ole aina ruusuilla tanssimista ja vaikeita aikoja tulee, mutta positiivisena niistä jää käteen se, että jokainen kompastuminen kasvattaa sua. Japani on vaihtomaana aika haastava, mutta tämä vuosi on ollut aivan uskomaton kokemus, enkä pysty vielä hyväksymään sitä faktaa, että puolentoista kuukauden päästä olen suomessa. Jos yhtään on kiinnostusta lähteä vaihtoon, suosittelen ehdottomasti!
Minkä neuvon antaisit vaihtoon lähteville?
Älä epäröi, älä ujostele. Jos mokaat, naura muiden mukana ja yritä uudestaan. Ota vuodestasi kaikki irti. Yritä aina mennä mukaan kaikkeen mahdolliseen. Jos joku pyytää ulos ja mietit jaksaako vaiko eikö jaksa lähteä, lähde kumminkin. Myöhemmin kiität itseäsi tuosta päätöksestä. Jos on huono päivä, koita saada kontaktia ihmisiin, lopulta he saavat sinut hymyilemään. Vaihtovuosi on ainutlaatuinen kokemus ja olet onnekas mahdollisuudestasi lähteä. Muista se kun kompastut ja kiroat kohdemaatasi. Nouse ylös, pyyhi harmin pölyt vaatteistasi ja harpo eteenpäin.
Mikä on elämän tarkoitus?
Kiitos Miili tästä kysymyksestä. Olen itsekin tätä pohtinut ja nyt meidän kaikkien mielenrauhan vuoksi käännyin rakkaan kaikkitietävän oraakkelin puoleen ja hänen viisautta tihkuva vastauksensa oli tämä:
Elää niin, että kun lopulta kuolee, jopa hautausurakoitsijakin on pahoillaan
Ja lopuksi, kiitos mielenkiintoisista postauksista!
Ole hyvä! Ja kiitos sinulle, teit hyvästä päivästäni vielä paremman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti